Yhtä harmaa olo...

...kuin ulkona oleva vesisade :/! Maanantaifiilistä siis "parhaimillaan". Juhannus oli ja meni, kiva oli nähdä ystäviä ja onneksi olin tehnyt suuliin tuon "nurkkauksen", se oli kovassa käytössä koko juhannuksen ajan :). Esikoinen tykkäsi istua suulissa niinkin paljon kaverinsa kanssa ennen juhannuksen juhliin menoaan, että toivoi sen olevan siellä loppukesänkin, suunnittlee vissiin istuvansa siellä kaveriensa kanssa useampaankin otteeseen ;)...

Töihin oli kiva palata pidennetyn viikonlopun jälkeen, olen onnekas kun saan "omistaa" ihania työkavereita. Työyhteisömme on melko pieni ja sieltä on valikoituneet ne itselle tärkeät ihmiset, joiden kanssa työnteko on mukavaa ja työnteon lomassa saa jutella milloin mistäkin asioista. Työn luonne on kuitenkin melko raskasta, joten on erittäin tärkeää saada jakaa sitä hyvien tyyppien kanssa!

Kissat eivät ole juuri ulkoilleet vaan maanneet ketarat oikosenaan milloin missäkin,kuten kuvista näkyy...Itsellä ollut lähes samanlainen olo, tehnyt mieli heittäytyä sohvalle oikosenaan  koko loppuehtooksi!

Appiukolta sain pioneja maljakkoon samalla kun hain raparpereja hänen luotaan. Itselläkin on kyseistä kasvia mutta olen käyttänyt sen jo niin loppuun,että nyt pitää odotella sen uudesti kasvamista.

Väsäsin raparperista kiisseliä ja kyytipojaksi vaniljakiisseliä, aijai, vie kielen mennessään :P...Niinpä aionkin nyt ottaa kissoista mallia ja mennä naatiskelemaan kiisseliä soffanpohjalle!

Maanantai-illan jatkoja kaikille, kohta se on tämäkin harmaa maanantai selätetty!

Anu
ps. TERVETULOA uudet lukijat :)!

Tämän postauksen otsikko...

...voisi olla "Kaduilla tulee", on meinaan semmonen syysmyrsky ulkosalla, että oksat pois!! Ihan hirvittää, vaikka tietää talon ja ulkorakennuksien olevan lujaa tekoa, silti käy mielessä, että koska lähtee katto lentoon. Se on aina tuulista täällä peltojen keskellä ja kun puhaltaa vähän kovempaa, saatikka myrskyää, se on melkoista vinkumista ja puhallusta nurkissa. No, toivoa täytyy, että on katto vielä huomennakin!

Mennyt viikko on sisältänyt monenlaista, paljon ainakin ajatustyötä jos ei muuta mainitsemisen arvoista. Se on kyllä niin, että tällä tädillä on pukkaamassa neljänkympin kriisi, en tätä muuksi voi sanoa! Pohdin asioita jokasuunnalta ja kaikin päin enkä siltikään saavuta mitään lopputulosta.

Mietin työkuvioitani. Haluanko tehdä nykyistä työtä loppuelämäni? En halua. No mitä sitten haluan? En minä vaan tiedä...Tietyt realiteetit pitää hyväksyä (pitkin hampain) ja se määrää sen,että sellaista työtä on tehtävä, josta saa kuukausittaisen palkan. Tämä sulkee pois sen, että voisi tehdä  sitä mistä OIKEASTI pitää, esim. alkaa jonkinmoiseksi yrittäjäksi tässä kotosalla. Toki pidän nykyisestäkin työstä mutta se ei kuitenkaan ole sellaista työtä jota tekisin jos minulla olisi mahdollisuus tehdä jotain muuta.
No, toistaiseksi näillä mennään, ajattelen niin, että asioilla on tapana järjestyä ja ehkäpä se "oikea työpaikka" on jossain odottamassa minua :), hope so.

Olen miettinyt myös ihmisiä ympärilläni. Olen saanut tutustua hiljattain uuteen ystävään, ihan mahtavaa huomata olevansa jonkun kanssa  samalla aaltopituudella heti ensi kohtaamisesta lähtien. Mitä vanhemmaksi (ja viisaammaksi :)) tulen, sen enemmän alan arvostaa aitoja ihmisiä. En jaksa oikeastaan minkäänlaista pinnallisuutta. Niinpä olenkin huomannut karsivani ympäriltäni ne ihmiset joille elämän pinnallisuus merkitsee huomattavsti enemmän kuin itselleni. En tarkoita etteikö itsessäni olis myös tuo pinnallinen puoli mutta elämäni ei pyöri pääasiallisesti pinnallisten asioiden ympärillä.

Olen huomannut, että täällä blogien maailmassa on myös aivan ihania persoonia ja niitä "ei pinnallisia-ihmisiä". Sitä oikein odottta, että näiltä bloggaajilta tulee uusia postauksia, luen niitä uudelleen ja uudelleen. Joku voisi ajatella sisutuksen olevan pinnallista ja onhan se karkeasti ajatellen mutta on siinä muutakin. Se on luovaa ja itselleni se on ainakin yksi isoimmista henkirei`istä tässä arjen tiimellyksessä. Sitä sen uskon olevan monelle muullekin, varmaan suurimmalle osalle sisustukseen hurahtaneista. Olen niin hyvilläni siitä, että olen eksynyt tänne ja löytänyt luovia, persoonallisia ja ennen kaikkea erilaisia blogeja ja bloggaajia :)!

Loppuun vielä ei niin "asia asiaa" vaan kuvia itse tekemistäni paperitähdistä. Oli helppoja tehdä, ei tarvittu kuin tapettia (käy mikä paperi/pahvi vaan), liimaa, kynä, neulaa ja lanka. Teko-ohje löytyy täältä:  http://olotila.yle.fi/.../askartele-paperinen-taht

Nyt tsekkaamaan onko katto vielä jäljellä, saatikka muut pihalla olevat tavarat...
Anu

Ystävän kanssa keski-ikäisten iltaa ja DIY-hommaa :)

Sinä se taas meni viikonloppu... Perjantaina tapasin ystävää, saunottiin ja syötiin hyvin ja vähän juotiinkin :). Tarkoitus oli lähteä paikalliseen iltaa jatkamaan mutta kun olimme saunoneet ja syöneet ja aikamme soffalla istuneet ja höpötelleet, väsymys vei voiton(!) ja niinpä veimme mieheni kanssa ystäväni kotiin ja takaisin kotiin päästyämme menimme nukkumaan. Tämä se on kuulkaa keski-ikäistä jos jokin!! Minäkin uskallan väittää joskus omanneeni vauhdikkaankin menomonon, vähän liiaksikin ;) mutta en sitten tiedä mihin ne monot ovat kadonneet...?! Täytyy kyllä nyt yrittää tsempata tuon asian suhteen!
No, anyway, aamulla oli mukava herätä pirteänä ilman mitään oloja illasta. Ja sehän oli pääasia, että saatiin jutella monenmoista, nauraa ja parantaa maailmaa!! Ystävät ovat toden totta elämän suola!

Sain ystävältäni puisen kranssin joka löysi paikkansa olohuoneesta jossa minulla on vanha ovi.

Eilen satoi koko päivän ja minulla oli aikaa puuhastella sisällä. Vaihtelin, yllätys yllätys, esineiden paikkaa jälleen ja tein pieniä asetelmia kynttilöistä ja luonnon materiaaleista. Vein eteiseen kuivakukkia ulko-oven viereen vanhaan koriin ja laitoin poissa käytöstä olleen lyhdyn esille.

  

Perjantaina, kun siivoílin vähän ulkosaunaa ystävääni varten kiinnitin huomiota saunan valaistukseen. Meillähän on siellä vuodelta jotain olevat vanhat lamput lasikupuineen. Kuvuistahan saisi lyhdyt...Kupuja meillä on monenkokoisia- ja näköisiä.

Ajatus lasikupulyhdyistä jäi mieleeni ja tsadaa! tänään aamusella toteutettiin visioni yhdessä miehen kanssa :). Ihmeen mukavasti mieskin lähti toteutukseen mukaan (väänsi kiltisti rautalankaa kupujen ympärille), alkaa oppia ukkokulta ettei kannata vängätä vastaan, heh :D...Tässä siis lopputulos ja tykkään vaikka itse sanonkin! Roikkuvat nyt olohuoneessamme takan edessä...Uniikkia, luulisin.

Jaksamista jokaiselle alkavaan viikkoon, poltellaan paljon kynttilöitä niin saadaan valoa pimeyden keskelle!
Anu

Villasukilla

Olen lomalla ja jotta saan siitä kaiken irti, se tarkoittanee kaikkea mukavaa puuhastelua.
Eilen tapasin ystävääni, toisen kanssa puhuin pitkät pätkät puhelimessa ja yhden kanssa jutustelin facebookissa. Onni on omistaa ystäviä joille voi olla juuri se kuin on, mitään lisäämättä tai pois jättämättä <3. Toivottavasti olen itsekin heille tuollainen.

Tänään käytiin miehen kanssa pienellä shoppailuajelulla (ostin mitäpä muuta kuin kynttilöitä) ja ulkoillut olen koiran kanssa sateisessa metsässä. Metsästä raahasin mukanani oksankäppyrän (kaksikin), idea lähti eilen tapaamalti ystävältä. Tarkoitus olisi laittaa oksa(t) seinälle ja siihen valot. Oksilla on ihanasti sammalta.Nyt oksat täytyy kuitenkin ensin kuivattaa ennen kuin pääsen niihin käsiksi :).

Tänään on satanut saavista kaataen. Niinpä on ollut ihana vetäistä villasukat jalkaan, kynttilöihin valkeat ja lukea hyvää kirjaa.

Mies oli tuonut navetasta, jossa puita säilytämme puukorissa puita ja satuinkin vilkaisemaan niitä. Ihania harmaantuneita lautoja oli pätkitty palasiksi, aarrgghh! Turha se nyt sitten enää on valitella, sain kuitenkin pelastettua yhden leveän harmaan laudanpätkän ja nyt se sitten koristaa olohuoneen pöytää. Vähän kiviä seuraksi, samanvärisiä tuikkuja kuin kukkasetkin (en muista tuon syyskasvin nimeä!) ja  syksyinen asetelma on valmis.

Tein tänään toisenkin löydön. Näin täällä jossain blogissa (en yhtään muista missä joten anteeksi sille jolta tämän kopioin) tiilenpalan josta oli tehty kynttilänjalka. No, tänään ulkoillessani samalla reissulla kun löysin oksat, löysin myös tiilenpalasen ja muistin tuon hauskan keksinnön. Nytpä tiili sitten koristaa keittiötä :D! Tässä on yksinkertaista tuunailua parhaimmillaan!

Nyt nauttimaan soffalle kynttilänvalosta...
Anu

Joko nyt on syksy?

Tällä viikolla  tuntunut jo sentäs syksyltä vaikkakin mittari kivunnut lähes joka päivä +20 astetta. Melkein nolottaa sanoa mutta kaipaan jo kunnon syksyä, sitä vesisadettakin. Aika aikaansa kutakin ja nyt kun oli niin kaunis kesä niin nyt saisi jo ilmanala muuttua. Toki lämpö on kivaa, kyllä syksy ehtii vielä tulemaan ja se pimeys ja koleus mutta siltikin. Saisi laittaa jo takkaan puita ja villasukkaa jälkaan ja kuumaa juotavaa ja ja ja...:).

Mutta joo. Yhtenä iltana minulla oli vieras, Teija, joka kirjoitaa  http://vanhansillanmaisemissa.blogspot.fi/. Saatiin vaihtaa kasvotusten kuulumisia ja jutella mistäpä muista kuin blogeista ja vanhoista tavaroista, ne kun ovat molempien suuri intohimo :). Sain Teijalta lahjaksi kuulemma minun näköiseni sisutusjutun, malttaisi vaan polttaa tuonkin kynttilän :).

Tänään väkersin "köyhän miehen" ulkojuttuja. Olen päättänyt olla ostamatta sen kummempia syyskukkia ym. tuonne pihalle, koska kahden vuoden kokemuksella tiedän,että se on ensimmäinen kunnon tuuli ja sade ja ne ovat entisiä. Asutaan keskellä peltoja eikä pihassa ole istutuksia mitkä suojaisivat kasveja ilmoilta. Ostin ainoastaan kaksi krysanteemia, niitä isoja, kumpaankin puusaaviin yhden.

Metsästä hain jäkälää, laitoin isoon ja pienen pataan ja muovisia puolukan varpuja siihen, valmis :) ! Kestävät ilmanvaihteluita eikä hintaa tullut kuin bensat  metsään ja takaisin.

Viikonloppuja kaikille, naatitaan edellleen auringosta ;)!
Anu

Elämää laidasta laitaan

Aika menee siivillä, eikä ehdi kirjoitella lainkaan. Työ haittaa vapaa aikaa, niinhän se menee...

Menneellä viikolla on ollut monenlaista tunneskaalaa, johtuen eri syistä. Osa tulee töiden puolesta, ihmisten kanssa kun työskennellään ja vaikeita asioita käsitellään niin tunnekuohuilta ei voi välttyä, vaikka pitäisikin olla ammatillinen. Minä en siihen ainakaan täysin pysty, enkä haluakaan pystyä! Silloin kun minusta tuntuu, että mikään ei enää kosketa, haluan vaihtaa alaa.

Toinen, mikä ollut ajatuksissa, on elämäntapahtumamme 15-vuotta sitten. Menetimme silloin keskimmäisen lapsistamme kätkytkuoleman seurauksena ja siitä alkoi meidän uusi ajanjakso.
Olen käsitellyt asiaa mielestäni  paljon, miten tuollaista nyt voi käsitellä, koskaanhan asian kanssa ei pääse sinuiksi. Asia ei ole enää arka ja voin siitä puhua ilman suurta tunnekuohua. Kuitenkin tällaiset "virstanpylväät" kuten esimerkiksi 15-vuotta ja siihen liittyvät asiat, esimerkiksi ripille pääsy, nostavat tunteita pintaan. Samoin kävi silloin kun tiesin, että lapsemme olisi päässyt pois alakoulusta ja siirtynyt yläkouluun.
Nyt kun tapahtumasta on jo noinkin pitkä aika, uskallan myöntää, että siitä on seurannut hyviä asioita elämäämme. Niinhän moni sanoo, joka on  ison kriisin käynyt läpi, että siitä seuraa myös hyvää.
Olen saanut sellaista voimaa, jota en ikinä olisi uskonut saavani, olen kuitenkin nuoruudessani ollut melko hiljainen ja arka. Uskallan  olla aidosti oma itseni (välillä se kyllä ottaa koville) enkä juurikaan ajattele mitä muut ajattelevat.
Olen myös saanut ymmärrystä elämää kohtaan, siksi varmaan sosiaalialalla työskentelenkin. Tottakai elämä itsessään ja ikä antavat ymmärrystä, mutta uskallan väittää että tapahtuneella on myös suuri merkitys.

Aluksi, tapahtuman jälkeen, ajattelin,että elämä jotenkin jalostuu kokemamme myötä mutta enää en ajattele niin. Samoista pienistä asioista sitä tulee valitettua kuin ennenkin. Samoin sitä huomaa välillä olevansa turhamainen aivan vähäpätöisten asioiden vuoksi. Se on inhimillistä.

Yksi suurin asia minkä olen kokenut tuosta tapahtumasta saavani, on rehellisyys itseäni ja muita kohtaan. Olen oppinut huomaamaan, että itsensä pettäminen on on turhaa, asiat tulevat muodossa tai toisessa joskus eteen. Niinpä pyrin olemaan  rehellinen muille ja itselleni. Tarkoitan nyt sellaisia elämään ja ihmisyyteen liittyviä asioita, totta kai joskus suusta pääsee valkoinen valhe. Mikään pyhimys en sentään ole :)!

Haluan liittä tähän tekstiä Jari Sarasvuolta, joiden ajatuksiin olen aivan koukussa. Joskus pidin häntä haihattelijana ja korkealentoisten ajatuksien puhujana mutta en enää. Miehellähän on hienoja ajatuksia, koskien elämän peruskysymyksiä.

" Elämä on luopumista. Elämä on menetyksistä koostuva helminauha, joka pysyy kasassa surutyön avulla. Saat pitää helmesi muistona, jos opit tekemään surutyötä. Sen minkä sait, tuskin sait ensinkään. Ja kadotettu tuskin poissa on.-Jari Sarasvuo-

Eilen sytyttelin kynttilöitä joka puolelle heti hämärän laskeuduttua ja oi sitä tunnelmaa! Pidän yksinkertaisista tuikuista ja rakastan vanhoja Karhulan ja Riihimäen lasipurkkeja. Olen hamstrannut niitä nurkat täyteen ja polttelen niissä syksyn ja talven myötä yhden jos toisenkin kynttilän :).

Tänään on tarkoitus lähteä juhlimaan ystävän kanssa Venetsialaisia läheiselle rantaterassille. Vähän (tai vähän enemmän ;)) hyvää juomaa, tanssia, naurua ja parasta seuraa. Hauskaa siis tiedossa illalla!
Sitten se onkin tämä kesä vietetty ja aletaan odotella syksyn kautta joulua...

Mukavaa kesän viimeistä viikonloppua teille jotka täällä piipahdatte, tästä on hyvä jatkaa...

<3:lla Anu

Leppoisaa lauantaita

Ihan ensimmäiseksi, Tervetuloa uusi lukija, kiva kun olet liiittynyt seuraan :)!

Tänään hääräilty monenlaista. Aamulla käväistiin paikallisella Rompetorilla, josta käteen jäi 8 eurolla se juttu jonka nimeä en tiedä? No se on se, mihin on kehrätty rukilla lankaa...Nyt on mulla sitten kauan himoitsemani kukkapöytä.

Maalasin, tai totuuden nimissä, mies maalasi yhden tuolin lisää. Mä tein kyllä pohjatyön eli hioin tuolin. Se on sellaista kun on ammattilainen talossa tuon rakentamisen ja maalauksen ym. sellaisen suhteen niin ei tahdo tuo jälki minun tekemänä tyydyttää :O. Minkäs minä sille voin, että valmista on tultava nopeaan, joka sudin vetoa ehdi tarkkailla ;). Jokatapauksessa nyt on kaksi tuolia valmiina, kaksi olisi vielä odottamassa puusohvan lisäksi.

Täällä on ollut tänään kylmä ilma (ilmeisesti vähän joka puolella suomea) mutta siitä huolimatta grillattiin ulkosalla kasviksia. Ne on niin herkkua lihan kanssa, dipattuna tsazikiin ja chilillä maustettuna, nams :P!

Ostin myös uuden maalla lehden ja en tiedä...Kallis lehti ja sitten kuitenkin niin vähän kiinnostavia juttuja, minun mielestäni. Ihania kotejahan lehden sivuilta löytyi mutta kaipaisin niin paljon enemmän kuvia sisutuksesta.  Mielestäni  blogeista  löytyy tätä nykyä paljon enemmän annettavaa kuin lehdistä.

Ystävä perheineen piipahti myös pikaisesti ja mistäs muusta puhuttiin kuin sisustuksesta :). Ihanaa kun ystäviä jonka kanssa voi jakaa tätä "sisustuksen ilosanomaa", hih...

Saunaa nyt tietenkin on lämmitetty, mikä se olisi lauantai ilman saunaa ja ulkoilu koiruuden kanssa.

 "Kauhun sekaisin tuntein" katselen myös noita meidän liki 20 marjapensasta, kohta se alkaa, nimittäin marjanpoiminta ja mehun keittäminen! Siinä pöhiseekin sitten mehukeitin useamman päivän! Viime kesänä taisi mehua päätyä pakkaseen noin 50-60 litraa!!

Välissä, siis noiden varsinaisten hommien välissä, olen tehnyt vähän sitä sun tätä. Vaihdellut tavaroiden paikkoja, kerännyt lasipurkkiin kiviä ja tietenkin haaveillut kaikkea sistukseen liittyvää...

Siinäpä ne tärkeimmät tältä lauantailta, nyt kissa kainaloon ja sohvan pohjalle, mukavaa viikonloppua kaikille jotka täällä jaksaa käydä kurkkimassa!

Ystävyydellä,
Anu