Otsikkokin sen kertoo, viimeistä viedään tällä erää. Yksi lomaviikko on vielä odottamassa elokuun alussa, jätin sen tarkoituksella, on kiva ajatella, että kolmisen viikkoa töitä ja sitten taas pieni loman pätkä :).
Ollaan kuluneina päivinä vietetty 100-vuotisjuhlia, miehen veli ja hänen vaimonsa täyttivät 50-vuotta ja pitivät lämminhenkiset juhlat Luvian saaristossa. Tutustumisen arvoinen paikka tuo Luvia, ihanaa saaristoa ja kauniita huviloita.
Ollaan myös vähän mökkeilty, tällä kertaa vanhempieni mökillä ja aivan kaksin. Nuoriso oli kotona kavereineen ja mummun ja papan vahdinnassa. Outoa, että alamme olla siinä iässä, jolloin neljästä tuleekin kaksi...Koskakohan osaan alkaa nauttia siitä, nyt tunnen lähinnä, jos en nyt surua asian suhteen, niin jotain luopumisen tuskaa kuitenkin...Vaikka näinhän sen kuuluu mennä.
Ja sitten asiaa, jota olen miettinyt menneinä päivinä., nimittäin SOSIAALISUUTENI! Mihin se on kadonnut?! En siis tarkoita, että olisin tyystin erakoitunut :), mutta jotain on tapahtunut. Menneinä kesinä olen järjestänyt useita saunailtoja ystävilleni ja muutenkin pitänyt ihmisiin eri tavalla yhteyttä mutta tänä kesänä en!
No. Enpä keksi tälle mitään muuta selitystä kuin työni. Olen työskennellyt nykyisessä työssäni reilut kaksi vuotta ja olen jo aiemminkin todennut,että pidän työstäni kovasti. Tämä sosiaalisuuden väheneminen ei siis ole sitä luokkaa, että lähtisin sen vuoksi työtäni vaihtamaan.
Tapaan työssäni paljon perheitä ja yksittäisiä ihmisiä. Käsittelen päivittäin isoja ja pieniä murheita ja ongelmia. Ja siinä se sitten olikin, se "syy" sille, että en enää jaksa (ei ole mielestäni oikea sana) henkilökohtaisessa elämässäni olla sosiaalinen! Tai jos ei nyt noin radikaalisti voi sanoa, niin ainakaan en jaksa olla enää NIIN sosiaalinen kuin joskus ennen. Olen myös kuullut tämän asian työtovereiltani ja muiltakin, jotka tekevät työtä ihmisten parissa. Sitä saa työssään sen "sosiaalisuuden mitan täyteen" ja kotona haluaakin sitten olla hissukseen omissa ympyröissä. Ja tuon hissukseen olemisen voi sitten kukin täyttää haluamallaan tavalla, minulla se täyttyy näistä sisutusjutuista ja muista hömpötyksistä :D...
Siitä puheen ollen, nyt täytyykin lähteä laittaamaan ovea eli uutta pöydän kantta kiinni jalkoihin, jos vaikka kantaisi pöydän jo tänään keittiöön...Siitä kuvamateriaalia tuonnempana!
Anu
