Arkihaaste....

Tämä postaus tulee nyt kännykästä,en nääs saa kuvia siirrettyä minkään valtakunnan koneelle :/.
Sain arkihaasteen Jaanalta (Romuaarteni-blogista) ja päätin sen  nyt vastaanottaa vaikka tuolla facebookin puolellla olen 'aika täynnä' muiden jatkuvia haastepäivityksiä ja siellä kieltäydyin tästä kohteliaasti. Kiitos kuitenkin Jaanalle, kun muisti minua ja piskuista blogiani, olen siitä otettu :)!
No,tässä se nyt kuitenkin tulee...Toivottavasti kuva ja muut on jossain kuosissa,aika hankalaa tämä kännypostaus.

Aamu alkoi imuroinnilla ja huushollin järjestelyllä.Muun porukan ollessa pois oli hyvä siivota ja sain  nauttia yksinolosta :)
Sitten olikin juoksulenkin vuoro yhdessä koiran kanssa.Aurinko paistoi mutta muuten  ei kyllä ollut lämmin,kylmä tuuli viilentänyt ilmaa melkoisesti.
Lenkin jälkeen seikkailin netissä tutkimassa kaikkia kivoja blogeja ja sitten olikin jo pizzan teon vuoro.
Muun perheen kotiutuessa istuttiin ukkelin kanssa vatsat täynnä pizzaa ulkona ja juotiin päiväkaffeet.
Siinäpä ne 'tärkeimmät' jos nyt jotain kiinnostaa :)!
Huomenna viimeinen lomapäivä,onneksi kuitenkin viikonloppu vielä ennen  arjen alkua!

Anu

Pihan puunausta ja ekat makkarat :)

Tänään on saatu aurinkoa, mukavaa! Että sitä oikein tuntee itsensäkin ihan eri tavalla energiseksi kun aurinko paistaa :). Huolimatta siitä, että olin eilen ystävän kanssa  iltaa istumassa tuossa paikallisessa, sain tänään jotain aikaiseksi.
Aamulla kuljin koiran kanssa pitkin maita ja mantuja ja räpsin kuvia, jotka eivät kyllä laadullaan hurmaa.Linnut ovat tulleet läheiseen metsään ja voisin istua ties kuinka kauan kannon nokassa kuuntelemassa niiden laulua. Harmi, että sitä musisointia ei saa tänne muidenkin iloksi. Menin kyseiseen metsään etsimään valkovuokkoja mutta olivat vielä nin pieniä ja nupulla, että kuvasinkin sitten leskenlehtiä, kauniita nekin ovat isoina ryppäinä.

Korvasienet olivat jälleen tutulla paikallaan vaikkakin etuajassa.! Ja niitä on runsaasti, harmi vain, että itse en suoraan sanottuna uskalla sientä ottaa käyttöön (en varmasti osaisi ryöpätä oikein). Toivottavasti sienet päätyvät jonkun sieniexpertin käsiin :).

Neitoperho lennähti juuri sopivasti linssin eteen omassa pihassa. Jo on upeat värit! Olisin veikannut perhosta ritariperhoseksi, onneksi tarkistin asian netistä, jotta en paljastanut omaa tietämättömyyttäni.

Ja pakkohan se oli tuoli ulos aurinkoon  raahata, sen verran lämpimästi paistoi. Siinä sitten köllöttelin välillä pihahommien lomassa...

Koira oli tietenkin mukana touhussa, löysi jostain vanhan luun ja piilotteli sitä pitkin pihaa ja kaivoi taas esille, hauskuutensa kullakin :)! Mies laittoi saunan jo ajoissa lämpiämään, jotta pihatöistä oli mukava mennä peseytymään. Sauna onkin itseasiassa lämminnyt joka ilta, siitä nauttii aivan eri tavalla vapailla kuin arkena, jolloin kiireen tuntu tuntuu olevan lauteillakin mukana.

Pensaissa on isot silmut, ei enää kauaa mene, kun puhkeavat lopullisesti. Ja naapuritalojen isännät hurauttivat traktoreillaan pelloille oikein urakalla, "normaalisti" peltohommat on aloitettu äitienpäivän tienoilla, joten aikaisessa ovat hekin tänä vuonna.

Ja mikäpä muu päivän kruunaa kuin hyvä ruoka :D. Kyllä voikin grillattu makkara maistua hyvältä pitkän tauon jälkeen! Ihan vielä grilliä ei  raahattu ulos vaan makkarat paistettiin suulissa, jossa grilli on talviteloilla. Hyvä ettei koira grilliä kaatanut, kun tiesi, että hänellekin on varattu oma osuus tirisevistä makkaroista :).

Näin se kului tämäkin päivä, tavallisia juttuja tehden, mutta silti oli kivaa ja "akut latautuivat". Olen edelleen sitä mieltä, että juuri nämä pienet asiat ovat niitä, jotka tekevät elämästä rikkaan.

Anu

Täällä piiitkästä aikaa ja apua kaivataan!!

Kylläpäs on aikaa mennyt...Ja ilmeisesti ihan liikaa, koska nyt olen ihan pihalla näiden kaikkien blogiasetusten kanssa :O! Eli auttakee nyt ystävää hädässä ja neuvokaa joku, miten saan taustakuvan vaihdettua tästä blogistani?! Ihan hirvittää tuo talvikuva (nyt on jo KEVÄT!) ja kovasti olen sitä yrittänyt vaihtaa mutta kun en muista miten se tehdään?!! Kiitos, jos joku viitsi auttaa niin saan vähän keväisempää kuvaa laitettua :)...

Aina tässä kevään korvalla tulee sama fiilis, kun menee ulko-ovesta ulos; tuntuu, että pihasta ei kyllä koskaan tulee enää pihannäköistä, niin paljon talvi aina pihaa runtelee.

Meille tuotiin tässä alkuvuodesta tukkirekalla puita pihaan ja sen kyllä näkee pihasta, ihan kuin kyntöpelto! No, jahka nyt kevät hieman etenee ja piha kuivuu niin pääsee tekemään uutta nurmikkoa. Tarkoitus oli itseasiassa jo tänä viikonloppuna yrittää tehdä pihahommia mutta pihalla oli sellainen tuuli, että ei tehnyt yhtään mieli mennä seisomaan tuulen keskelle.

Penkin raahasin jo navetan seinustalle mutta vielä saa penkki istujia odottaa, kumpa nyt jo lämpenis kunnolla! Mies on ahertanut puiden kanssa, ei sitä oikeastaan ennen ajatellut miten valtava homma puiden saaminen siihen kuntoon on, että ne ovat valmiina käyttöön.

Meistä tuli tässä maaliskuun alussa yksilapsinen perhe, kun esikoinen saavutti täysi-ikäisyyden. Kyllä se ihan mielen herkisti, ei sitä ymmärrä mihin ne lapsuusvuodet hujahtivat...Itsellä tulee tänä vuonna "mittariin" neljäkymmentä ikävuotta, sitäkään ei oikein ymmärrä, pitäsi olla jo viisas keski-ikäinen enkä mielestäni ole niitä kumpaakaan :D!

Yksi asia, mistä olen niin onnellinen on se,että olen hurahtanut liikuntaan! Aina olen liikkunut,  olen omistanut koiran jo lapsuudesta lähtien ja sen kanssa on tullut liikuttua päivittäin mutta nyt olen alkanut liikkua vielä enemmän. Kahvakuulasta, jonka aloitin viime syksynä, sain kimmokkeen aloittaa crosstrainerilla sotkottamisen (eli treenamisen, jos joku ei ymmärrä murresanaa :D) ja nyt kun ilmat sallii (ja erityisesti nuo meidän tiet ovat kuivuneet) olen alkanut pikkuhiljaa juosta.

Minulla on tuo krossari tuolla olohuoneessa ja voin sanoa, että vihaan vekotinta! Olen uhannut heittää sen välillä niin pitkälle kun ikinä voi, sen verran sen "tönötys" on ottanut päähän. Se on ensinnäkin ihan hirveän näköinen, aina tiellä ja kun sen kerran on hommannut, se edellyttää, että sillä myös tehdään jotain! Melkoista itsensä kanssa kamppailua on ollut, että olen itseni saanut siihen kammettua :). Vastaavasti se voittajafiilis kun olen siinä jaksanut puolikin tuntia hikoilla!No, nyt kun tosiaan pääsee jo ulos lenkille, saan kantaa laitteen onnellisena kevään ja kesän ajaksi ulkorakennukseen, jos sitten syksyllä taas ottaisi sen sisätiloihin (toivottavsati se ruostuu kesän aikana käyttökelvottomaksi :D!).

Ei tuo juoksukaan ihan helpolla ole alkanut, jalat ovat huutaneet hoosiannaa joka kerta juoksemisen jälkeen. Koira on aina mukanani, saa se siinä samalla lenkitystä, ja   muutaman kerran koira on tullut viereeni katsomaan juostessani, että saako emäntä sydänkohtauksen vai mitä tapahtuu, sen verran kovaa on ollut puuskutus :D!! Mutta periksi en anna, ja sen verran useasti olen jo käynyt juoksemassa, että jonkinlaiseen koukkuun olen  jäänyt. Se fiilis,kuten jo mainitsinkin,lenkin jälkeen, on niin upea, kun saa itsensä ylitettyä, että enpä ihan heti keksi vastavaa, mistä moisen endorfiiniryöpyn saa aikaiseksi!

Sisustusrintamalla ei ole tapahtunut mitään, ei niin mitään. Puhuinkin juuri ystäväni kanssa, joka myös rakastaa sisustamista, että joskus ei vaan nappaa ne asiat yhtään, ilman sen kummempaa syytä. Nyt ajatukset juoksee jo keväässä ja kesässä ja pihahommissa, ehkäpä sitten syksy on enmmän sisäjuttujen aikaa...

Tässä tarinaa tällä erää, ja tietenkin TERVETULOA UUDET LUKIJAT, ihan mahtavaa tulla tänne kurkkaamaan ja huomata,  vaikka en ole täällä aikoihin käynytkään, lukijoiden määrä on kasvanut ja muitakin on käynyt tasaseen tahtiin kurkkimassa tätä pienen pientä blogiani :).

Anu

Tämän postauksen otsikko...

...voisi olla "Kaduilla tulee", on meinaan semmonen syysmyrsky ulkosalla, että oksat pois!! Ihan hirvittää, vaikka tietää talon ja ulkorakennuksien olevan lujaa tekoa, silti käy mielessä, että koska lähtee katto lentoon. Se on aina tuulista täällä peltojen keskellä ja kun puhaltaa vähän kovempaa, saatikka myrskyää, se on melkoista vinkumista ja puhallusta nurkissa. No, toivoa täytyy, että on katto vielä huomennakin!

Mennyt viikko on sisältänyt monenlaista, paljon ainakin ajatustyötä jos ei muuta mainitsemisen arvoista. Se on kyllä niin, että tällä tädillä on pukkaamassa neljänkympin kriisi, en tätä muuksi voi sanoa! Pohdin asioita jokasuunnalta ja kaikin päin enkä siltikään saavuta mitään lopputulosta.

Mietin työkuvioitani. Haluanko tehdä nykyistä työtä loppuelämäni? En halua. No mitä sitten haluan? En minä vaan tiedä...Tietyt realiteetit pitää hyväksyä (pitkin hampain) ja se määrää sen,että sellaista työtä on tehtävä, josta saa kuukausittaisen palkan. Tämä sulkee pois sen, että voisi tehdä  sitä mistä OIKEASTI pitää, esim. alkaa jonkinmoiseksi yrittäjäksi tässä kotosalla. Toki pidän nykyisestäkin työstä mutta se ei kuitenkaan ole sellaista työtä jota tekisin jos minulla olisi mahdollisuus tehdä jotain muuta.
No, toistaiseksi näillä mennään, ajattelen niin, että asioilla on tapana järjestyä ja ehkäpä se "oikea työpaikka" on jossain odottamassa minua :), hope so.

Olen miettinyt myös ihmisiä ympärilläni. Olen saanut tutustua hiljattain uuteen ystävään, ihan mahtavaa huomata olevansa jonkun kanssa  samalla aaltopituudella heti ensi kohtaamisesta lähtien. Mitä vanhemmaksi (ja viisaammaksi :)) tulen, sen enemmän alan arvostaa aitoja ihmisiä. En jaksa oikeastaan minkäänlaista pinnallisuutta. Niinpä olenkin huomannut karsivani ympäriltäni ne ihmiset joille elämän pinnallisuus merkitsee huomattavsti enemmän kuin itselleni. En tarkoita etteikö itsessäni olis myös tuo pinnallinen puoli mutta elämäni ei pyöri pääasiallisesti pinnallisten asioiden ympärillä.

Olen huomannut, että täällä blogien maailmassa on myös aivan ihania persoonia ja niitä "ei pinnallisia-ihmisiä". Sitä oikein odottta, että näiltä bloggaajilta tulee uusia postauksia, luen niitä uudelleen ja uudelleen. Joku voisi ajatella sisutuksen olevan pinnallista ja onhan se karkeasti ajatellen mutta on siinä muutakin. Se on luovaa ja itselleni se on ainakin yksi isoimmista henkirei`istä tässä arjen tiimellyksessä. Sitä sen uskon olevan monelle muullekin, varmaan suurimmalle osalle sisustukseen hurahtaneista. Olen niin hyvilläni siitä, että olen eksynyt tänne ja löytänyt luovia, persoonallisia ja ennen kaikkea erilaisia blogeja ja bloggaajia :)!

Loppuun vielä ei niin "asia asiaa" vaan kuvia itse tekemistäni paperitähdistä. Oli helppoja tehdä, ei tarvittu kuin tapettia (käy mikä paperi/pahvi vaan), liimaa, kynä, neulaa ja lanka. Teko-ohje löytyy täältä:  http://olotila.yle.fi/.../askartele-paperinen-taht

Nyt tsekkaamaan onko katto vielä jäljellä, saatikka muut pihalla olevat tavarat...
Anu

Tänään

                          "Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.

                          Jotka ovat kolunneet joka polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella,

                          outoja hedelmiä hauraassa säkissään.

                          Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille".

                                                 -Tommy Tabermann-

                                                                           

Anu

Lupsakkaa lauantaita :)

Tänään aamusella kipaisin läheiselle kirpputorille ja mukaan tarttui Sorsakosken aterimia 6 kpl kumpiakin, siis haarukoita ja veitsiä sekä Sorsakosken pieni kahvipannu.

Olen himoinnut noita vanhanajan aterimia jo jonkin aikaa mutta en ole löytänyt sopivan hintaisia. Tänään kuitenkin sain ne mielestäni edullisesti, 5 euroa/6 kpl aterimia.
Kahvipannu taasen saa alkaa toimittamaan nokipannun virkaa. Käymme paljon ulkoilemassa metsässä koiran kanssa ja nyt voimme keitellä  laavulla kaffeet ulkoilun lomassa :). Nuotiolla keitetty kahvi maistuu noin tuhat kertaa paremmalta kun keittimellä keitetty. Ulkoilmalla on tietenkin oma osuus...

No, pitihän sitä nyt jo testata uutta pannua, kaasugrillin päällä tosin :). Ulkona oli ilma taas mitä parhain joten tulipa juotua ulkoilmakahvit vielä näin syyskuun puolessa välissä :).

Muuten lauantaita vietetty, mitäpä muuta tehden kuin kotiaskereita....

Pakko muuten kertoa, viitaten tuohon edelliseen postaukseeni, jossa puhisin nuohoojan jättämästä sotkusta. Mies kertoi tänään, että kyseinen nuohooja oli kehunut keittiön pöytääni, sitä vanhasta ovesta tehtyä. Annan siis tuon takia osan noesta anteeksi, olen niin otettu, että oli noteerannut pöytäni :D! Jätän siis valituspuhelun soittamatta, olin nääs aikonut maanantaina ottaa puhelua nuohouspalveluun (nokea tullut tänäänkin vastaan pöytien pinnoilta yms)...

Nyt pizzan pariin ja sohvalle töllöä katsomaan! Sikasiistiä lauantain jatkoa jokaiselle ;)!!

Anu

Nuohooja kävi...

...ja kävi kyllä viimeisen kerran tämä samainen nuohooja tässä pirtissä! Aivan kauhean sotkun jätti jälkeensä! Ymmärrän, että kuudessa tulipesässä on hommansa ja että nokea tulee varmasti sisällekin mutta että nokea on silminnähden pitkin lattioita ja huonekalujen päällisiä ?!! En tykkää! Kyseessä on kuitenkin mielestäni sen verran arvokas lysti, että luulisi hintaan sisältyvän jo siististi tehty työ...

Olen nyt sitten töistä tultuani klanssannut lattioita urakalla jotta saan nokikerroksen lattioista pois. Huh, tuleepa päivän liikuntaosuus suoritettua samalla, sen verran hikistä hommaa käydä lattioita luutilla kahdesti läpi. Täytyy tosin ajatella positiivisesti, tuleepa tehtyä isompi siivous koko huusholliin :)!

Ensi vuonna on sitten eri nuohoojan vuoro, naapurikaupungista vaikka jos ei näiltä kyliltä löydy. Ei tätä joka vuosi viitsi tavaksi ottaa, nokisiivousta ympäri kotia...

No, anyway, nyt on sitten tulipesät siivottu ja ei kun odottamaan ilmoja jolloin saadaan viritellä tulet takkoihin:).

Nyt jatkamaan siivousta, huomenna on jo perjantai ja aika hengähtää taas viikonlopun ajan, hyvä niin.

Anu

Elämää laidasta laitaan

Aika menee siivillä, eikä ehdi kirjoitella lainkaan. Työ haittaa vapaa aikaa, niinhän se menee...

Menneellä viikolla on ollut monenlaista tunneskaalaa, johtuen eri syistä. Osa tulee töiden puolesta, ihmisten kanssa kun työskennellään ja vaikeita asioita käsitellään niin tunnekuohuilta ei voi välttyä, vaikka pitäisikin olla ammatillinen. Minä en siihen ainakaan täysin pysty, enkä haluakaan pystyä! Silloin kun minusta tuntuu, että mikään ei enää kosketa, haluan vaihtaa alaa.

Toinen, mikä ollut ajatuksissa, on elämäntapahtumamme 15-vuotta sitten. Menetimme silloin keskimmäisen lapsistamme kätkytkuoleman seurauksena ja siitä alkoi meidän uusi ajanjakso.
Olen käsitellyt asiaa mielestäni  paljon, miten tuollaista nyt voi käsitellä, koskaanhan asian kanssa ei pääse sinuiksi. Asia ei ole enää arka ja voin siitä puhua ilman suurta tunnekuohua. Kuitenkin tällaiset "virstanpylväät" kuten esimerkiksi 15-vuotta ja siihen liittyvät asiat, esimerkiksi ripille pääsy, nostavat tunteita pintaan. Samoin kävi silloin kun tiesin, että lapsemme olisi päässyt pois alakoulusta ja siirtynyt yläkouluun.
Nyt kun tapahtumasta on jo noinkin pitkä aika, uskallan myöntää, että siitä on seurannut hyviä asioita elämäämme. Niinhän moni sanoo, joka on  ison kriisin käynyt läpi, että siitä seuraa myös hyvää.
Olen saanut sellaista voimaa, jota en ikinä olisi uskonut saavani, olen kuitenkin nuoruudessani ollut melko hiljainen ja arka. Uskallan  olla aidosti oma itseni (välillä se kyllä ottaa koville) enkä juurikaan ajattele mitä muut ajattelevat.
Olen myös saanut ymmärrystä elämää kohtaan, siksi varmaan sosiaalialalla työskentelenkin. Tottakai elämä itsessään ja ikä antavat ymmärrystä, mutta uskallan väittää että tapahtuneella on myös suuri merkitys.

Aluksi, tapahtuman jälkeen, ajattelin,että elämä jotenkin jalostuu kokemamme myötä mutta enää en ajattele niin. Samoista pienistä asioista sitä tulee valitettua kuin ennenkin. Samoin sitä huomaa välillä olevansa turhamainen aivan vähäpätöisten asioiden vuoksi. Se on inhimillistä.

Yksi suurin asia minkä olen kokenut tuosta tapahtumasta saavani, on rehellisyys itseäni ja muita kohtaan. Olen oppinut huomaamaan, että itsensä pettäminen on on turhaa, asiat tulevat muodossa tai toisessa joskus eteen. Niinpä pyrin olemaan  rehellinen muille ja itselleni. Tarkoitan nyt sellaisia elämään ja ihmisyyteen liittyviä asioita, totta kai joskus suusta pääsee valkoinen valhe. Mikään pyhimys en sentään ole :)!

Haluan liittä tähän tekstiä Jari Sarasvuolta, joiden ajatuksiin olen aivan koukussa. Joskus pidin häntä haihattelijana ja korkealentoisten ajatuksien puhujana mutta en enää. Miehellähän on hienoja ajatuksia, koskien elämän peruskysymyksiä.

" Elämä on luopumista. Elämä on menetyksistä koostuva helminauha, joka pysyy kasassa surutyön avulla. Saat pitää helmesi muistona, jos opit tekemään surutyötä. Sen minkä sait, tuskin sait ensinkään. Ja kadotettu tuskin poissa on.-Jari Sarasvuo-

Eilen sytyttelin kynttilöitä joka puolelle heti hämärän laskeuduttua ja oi sitä tunnelmaa! Pidän yksinkertaisista tuikuista ja rakastan vanhoja Karhulan ja Riihimäen lasipurkkeja. Olen hamstrannut niitä nurkat täyteen ja polttelen niissä syksyn ja talven myötä yhden jos toisenkin kynttilän :).

Tänään on tarkoitus lähteä juhlimaan ystävän kanssa Venetsialaisia läheiselle rantaterassille. Vähän (tai vähän enemmän ;)) hyvää juomaa, tanssia, naurua ja parasta seuraa. Hauskaa siis tiedossa illalla!
Sitten se onkin tämä kesä vietetty ja aletaan odotella syksyn kautta joulua...

Mukavaa kesän viimeistä viikonloppua teille jotka täällä piipahdatte, tästä on hyvä jatkaa...

<3:lla Anu

Sählinkiä

Minä se sitten sählään! Tarkoitus oli pikkasen muutella tätä blogia ja niinpä minä näppäränä naisena ajattelin muuttaa blogin nimeä toisenlaiseksi ja sen mukana sisältöä mutta eipäs se ollutkaan niin yksinkertaista. Alkoi tulla viestejä, että missä se sun blogisi on ja minä kun luulin, että sehän nyt pysyy samana olkoon nimi mikä tahansa! Näin se blondilla näköjään menee, luulee kaiken olevan niin yksinkertaista :D...
Eli  summasummarum, täällä ollaan!

Ajatus blogin muuttamisesta lähti jostain, en oikein tiedä mistä, lähinnä kai siitä, että haluaisin kirjoitella jotain muutakin kuin pelkkää sisustusjuttua. No, mikäpä minua estää sitä  nytkään tekemästä. Olen jo aiemmin tuolla blogin alussa kertonut olevani sitä laatua joka pohtii monenlaista tästä elämästä ja sitä haluaisn kirjoitella täälläkin. Mietin vaan sitä, kun ei yhtään tiedä kuka täällä käy vierailemassa, aina löytyy niitä jotka vain uteliaisuuttaan käyvät lukemassa...MUTTA samapa tuo minulle, jos jotakuta kiinnostaa minun pieni elämäni uteliaisuussyistä niin suotakoon se hänelle :)!

Syksy on saapunut, ei siitä mihinkään pääse. Onneksi on silti vielä lämmintä. Ja lämmin ilma yhdistettynä pimeisiin iltoihin ja öihin = ihanaa!

Minulla se jatkuu tuo "ikkuna-maalitussituunausinto" :) ja niinpä kirjoittelin tuon Tommy Tabermannin ihanan rakkaus-runon ikkunaan. Nyt tämä koristaa olohuoneemme seinää. Luulenpa, että alkaa tässä huushollista tuo ikkunakiintiö olemaan täysi, ainakin jos mieheltä, joka täällä asuu, kysytään (onneksi ei kysytä, heh).

Olen kuumessa ollut koko viikonlopun mutta silti oli eilen pakko päästä katsastamaan läheinen metsä josko löytyisi sieniä. Ja löytyihän niitä, kanttarelleja , ei nyt ämpärikaupalla mutta sopivasti yhteen kastikkeeseen. Muutama suppilovahverokin oli jo noussut pinnalle, niiden tuloa siis odotellaan...

Nyt taidan siirtyä sängyn ja viltin puoleen, sen verran tämä kuumeilu voimia verottaa. Loppuun vielä kuvia pihastamme ja ympäristöstä, täällä sitä elellään ahavien viljapeltojen keskellä. Rakastan tätä maisemaa!

Ystävyydellä,

Anu