Marimekon Unikot naftaliinista esiin

Niin sitä vaan mieli muuttuu. Muutama vuosi sitten vannoin, että Marimekkokiintiöni on täysi, kun olin pitänyt edellisessä kodissamme Unikko-verhoja (ja muitakin Marimekko-verhoja) ikkunoissa mielestäni liian kauan. Tänne nykyiseen paikkaan muutettuamme olin valmis viemään verhot kirppikselle myyntiin mutta onneksi en vienyt! Sillä nyt nuo ennen inhoamani verhot ovat keittiön ikkunoissa :). Olen pitkään katsellut kaupoissa uusia verhoja, jotain piristäviä ja sitten mieleeni tuli jo valmiina olevat Unikot kotona jossain kaapin perukoilla. Ja siinähän ovat ja piristävät kyllä köökin ilmettä aikalailla :). Vähän vielä punaista purkkia esiin niin näillä mennään, ei nyt viimeisen trendin mukaista mutta olenkos ennenkään sellaisesta välittänyt!!

Loma tekee loppuaan. Mukava viikko ollut, olen sen tietoisesti käyttänyt rauhalliseen olemiseen. Loman alussa sain kuulla uutisia, jotka taas asettivat elämänarvot järjestykseen, onneksi kuitenkin kyseisessä asiassa selvittiin "pelkällä" säikähdyksellä! Ihmiselämä voi olla kiinni niin pienestä hetkestä, huomenna kaikki voi olla toisin.
Olen menneen viikon aikana kulkenut joka päivä pitkiä lenkkejä koiran kanssa metsissä ja pohtinut niitä "oikeasti tärkeitä asioita". Elämä ei useimmiten mene kuten sen itse ajattelee ja sitä purnaa vastaan niitä kaikkia ikäviä asioita joita tielle eteen tulee. Mutta näin jälkeenpäin sitä kuitenkin huomaa niistä selviytyneensä ja tosi asia on, että mitään en loppujen lopuksi lähtisi muuttamaan, olen niistä niin paljon saanut ja olen siksi se mikä olen! Suurin merkitys on viime kädessä sillä, miten ihminen itse asioihin suhtautuu ja kääntääkö ne edukseen vai itseään vastaan.
Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle!

Anu

Valmis!

Keittiön kokonaisuus eli tuolit, pöytä ja puusohva ovat nyt valmiit. Piristää kyllä keittiön ilmettä melkoisesti, kun ovat valkoiset. Sohvalle laitoin vanhan täkin, pari tyynyä ja ostin väreihin sopivan liinan pöydälle ja se on siinä :)!

Mukavaa lähestyvää viikonloppua jokaiselle,
toivottelee Anu

Lomalla osa 2

Sitä ollaan nyt jälleen lomalla, vain reilun viikon mittaisella mutta kuitenkin!

Menneeseen viikkoon on mahtunut monenlaista, sekä mukavia mutta myös vähemmän mukavia asioita. Sitähän se elämä on, ylä- ja alamäkiä. Osa murheista on onneksi maallisia (mm.auton hajoaminen), niistä aina selvitään vaikka harmaita hiuksia sekin aiheuttaa.

Itselläni suuri apu vaikeuksien kohdatessa on luonnossa kulkeminen (kuten olen varmaan jo monesti todennut). Otan koiran autoon (siihen toiseen joka sentäs on kunnossa ;D) ja hurautan läheiseen metsään. Siellä sitten kuljen pieniä polkuja koiran kanssa ja pohdin asiota. Eilenkin oli aivan mahtavaa kulkea sateen jälkeen pienillä poluilla, voi sitä tuoksua!

Toinen mihin saan ajatuksiani "purettua" on tämä sisustelu ja tuunaus :). Toki teen sitä muutenkin, ei siinä nyt aina tarvita elämää suurempia asioita sen aloitteena.
Olen saanut maalattua  kaikki tuolit keittiöön, nyt työn alla on penkki. Ensimmäinen kerros maalia on jo pinnassa ja aika hommaa täytyy myöntää! Pinnoja saisi kyllä olla selkänojassa vähemmän...

Olohuoneessa tein viikkosiivouksen yhteydessä vähän tavaroiden siirtoja paikasta toiseen, muuten olen saanut oltua ihmeen kauan rymsteeraamatta, heh...
Olen kerännyt pikkuhiljaa kehtoon, jonka löysin vanhempieni mökiltä, erilaisia nallukoita ja muita karvakorvia, laitoin ne kehtoon istumaan ja siellä ne nyt keinuttelevat olohuoneen lattialla. Kehdolla on tunnearvoa, koska se on isopappani peruja, hänen siskonsa ovat sillä leikkineet.

Olohuoneessa minulla on lasivitriini jossa säilytän aarteitani eli vanhoja astioita. Osa astioista on lahjaksi saatuja, osa löytöjä talostamme ja osa peruja jostain muualta. Joskus on kiva laittaa vanhat pienet kaffeekupit pöytään ja nauttia kahvi niistä, siinä on menneen ajan tuulahdusta kerrakseen!

Nyt se sitten on käynnistynyt, meidän oma pieni mehutehdas! Se on yhtä keräämistä ja keittämistä ja pullottamista ja pakastamista, huoh! Mutta kun eihän niitä raaski tuonne puskiinkaan jättää. Onneksi ensi viikolla on tulossa apujoukkoja keräämään, muuten valtaisi epätoivo tuolla puskien keskellä :).

Ei se siis auta kun puskiin lähteä. Onneksi huomenna on mukavaa luvassa, menemme mieheni siskon ja hänen miehensä luokse iltaa istumaan, myös miehen veli vaimoineen on sinne tulossa. Luvassa siis naurua ja rentoutumista rakkaiden seurassa <3! Voiko parempaa loman aloitusta toivoakaan...

Lomafiiliksin,
Anu