Leppostellen

Onko tuollaista sanaa edes olemassa kuin leppostellen No, nyt on :)! Niin ne ovat nämä päivät kuluneet, leppostellen. Syömisen (apua, mihin se suklaamäärä ja kinkku ovat kadonneet?!) lisäksi on tullut ulkoiltua koiran kanssa ja jopa yksinään juosten. Ystäviäkin on tavattu ja nautittu vain olemisesta.
Niin ne ovat kyllä kissatkin lötköilleet, ulkona satanut siihen tahtiin, ettei ole kollipoikia ulkoilu kiinnostanut.

Tänään kävin pikaisesti kirppiksellä ja mukaan tarttui taas pari lehteä, ihania koteja ja sisutusideoita toisessa niistä, Talo & Koti-lehdessä, lokakuun numerossa. Heti alkoi sormet syyhyämään tuunailuun :). Jospa huomenna saisi aikaiseksi jotain...

Pitkään aikaan en olekaan mitään värkkäillyt, tuntuu tämä jatkuva pimeys vieneen voimat kaikesta ylimääräisestä. Pieniä tavaroiden siirtelyä olen tehnyt, piristystä sitä saa niilläkin aikaan :).

Jospas sitten menisi kurkkaamaan, vieläkö on konvehteja jäljellä ja uppoutuisi tuonne sohvan nurkkaan...Huomenna saa vielä hölläillä, sitten pari työpäivää ja taas piiitkät vapaat, aikas mukavaa siis :)!

Mukavaa loppuvuotta kaikille jotka täällä käyvät piipahtamassa :)!

Anu

Sählinkiä

Minä se sitten sählään! Tarkoitus oli pikkasen muutella tätä blogia ja niinpä minä näppäränä naisena ajattelin muuttaa blogin nimeä toisenlaiseksi ja sen mukana sisältöä mutta eipäs se ollutkaan niin yksinkertaista. Alkoi tulla viestejä, että missä se sun blogisi on ja minä kun luulin, että sehän nyt pysyy samana olkoon nimi mikä tahansa! Näin se blondilla näköjään menee, luulee kaiken olevan niin yksinkertaista :D...
Eli  summasummarum, täällä ollaan!

Ajatus blogin muuttamisesta lähti jostain, en oikein tiedä mistä, lähinnä kai siitä, että haluaisin kirjoitella jotain muutakin kuin pelkkää sisustusjuttua. No, mikäpä minua estää sitä  nytkään tekemästä. Olen jo aiemmin tuolla blogin alussa kertonut olevani sitä laatua joka pohtii monenlaista tästä elämästä ja sitä haluaisn kirjoitella täälläkin. Mietin vaan sitä, kun ei yhtään tiedä kuka täällä käy vierailemassa, aina löytyy niitä jotka vain uteliaisuuttaan käyvät lukemassa...MUTTA samapa tuo minulle, jos jotakuta kiinnostaa minun pieni elämäni uteliaisuussyistä niin suotakoon se hänelle :)!

Syksy on saapunut, ei siitä mihinkään pääse. Onneksi on silti vielä lämmintä. Ja lämmin ilma yhdistettynä pimeisiin iltoihin ja öihin = ihanaa!

Minulla se jatkuu tuo "ikkuna-maalitussituunausinto" :) ja niinpä kirjoittelin tuon Tommy Tabermannin ihanan rakkaus-runon ikkunaan. Nyt tämä koristaa olohuoneemme seinää. Luulenpa, että alkaa tässä huushollista tuo ikkunakiintiö olemaan täysi, ainakin jos mieheltä, joka täällä asuu, kysytään (onneksi ei kysytä, heh).

Olen kuumessa ollut koko viikonlopun mutta silti oli eilen pakko päästä katsastamaan läheinen metsä josko löytyisi sieniä. Ja löytyihän niitä, kanttarelleja , ei nyt ämpärikaupalla mutta sopivasti yhteen kastikkeeseen. Muutama suppilovahverokin oli jo noussut pinnalle, niiden tuloa siis odotellaan...

Nyt taidan siirtyä sängyn ja viltin puoleen, sen verran tämä kuumeilu voimia verottaa. Loppuun vielä kuvia pihastamme ja ympäristöstä, täällä sitä elellään ahavien viljapeltojen keskellä. Rakastan tätä maisemaa!

Ystävyydellä,

Anu

Helteistä heinäkuun iltaa

Onneksi lämpö palasi takaisin, olisi ollut kamalaa jos nyt jo olisi alkaneet kylmät kelit, olisi tullut pitkä syksy! Sain siis vaihtaa töihin tennarit puukenkiin :)...

Nyt kun sitten palattiin taas tauon jälkeen ulkoilmaan illoiksi (kylmällä oltiin visusti sisällä) niin tuli katsastettua tuota pihaa. Perunat on menneet maasta parempiin suihin :), kyllä maistuu hyvälle oman maan perunat, sen tietää jokainen itse niitä kasvattanut. Onneksi noita herkkuja on vielä jäljellä!

Tuossa kylminä iltoina töiden jälkeen väkersin ja pakersin jotain pientä, tein muun muassa lyhtyjä lasipurkeita, saan sitten elokuun iltoina polttaa niitä ulkosalla. Löysin myös jostain kätköistä joskus aiemmin kirpparilta ostamani vanhat juomalasit, niihin voi myös laittaa tuikkuja, lasi on kristalloitua niin tuikku välkkyy kivasti.

Ihme kyllä, kesäkukkaset ovat pysyneet ihmeen hyvinä. Yleensä ne ovat menneet jonkin ajan kuluttua ihan kamaliksi, liekö syy ollut laiskan hoitajan...Nyt olen yrittänyt hoitaa niin vähän paremmin :).

Myös se pihan ainoa istuttetu kukkanen, tai mikä nyt sitten lie, alkaa kukkimaan. Kasvi on se pitkävartinen johon tulee keltaiset kukat?! Viisaampi tietää nimen, minä en vaikka varmaan kyse ei ole mistään kovin harvinaisesta lajista :)...

Loppuun vielä kuva pienestä ikkunanpokasta joka osui käteeni tuolla ulkorivissä. Muistin, että meillä on pojan jotain maalia jolla hän on moottoripyöräänsä maalaillut ja niinpä näistä syntyi pieni taulu makuuhuoneen seinälle. Nää on näitä köyhän väkerryksiä, tarrat on niin jäätävissä hinnoissa että ei mulla ole varaa niitä osteskella joten tyydyn jälleen kätteni tuotoksiin, heh...Onneksi näissä blogeissa on ihmisiä jotka arvostavat itsetehtyä!! Ja jotka tekevät itse vaikka mitä hienouksia joiden perään kuolaan aina niitä lukiessani ja katsoessani...

Jaahas. Ei se auta muu kuin mennä vääntämään evästä huomiseen työpäivään.
Toivottavasti viikonloppunakin on näin mahtavaa keliä niin pääsee ehkä mökkeilemään. Sitä odotellessa...
Anu

Askartelua...

Olen käyttänyt tämän päivän olemiseen, muut ovat olleet poissa kotoa ja minä olen saanut nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni, tykkään siitä :)!

Olen lueskellut blogeja, siivonnut vähäsen yläkertaa (teinarien huoneita, ai kauheeta sentään sitä siivoa :O!!) ja pessyt uima-allasta, joka nyt on täytettynä tuolla pihalla, pitäisiköhän sitä pitää nyt oikeen allaspartyt sen kunniaksi ;)...Olen myös ulkoillut koiran kanssa pitkin peltoteitä, joskaan näillä kuumuuksilla ei koirankaan tee mieli ihan kauhean pitkiä lenkkejä, omistajasta puhumattakaan.

Olen myös askarrellut yhtä ja toista :). Löysin tuolta navetasta valkoiseksi maalattuja puunpalasia ja tein niistä tervetuloa-kyltin ja toisenkin tekstikyltin jonka toin sisälle. Vanhaan päreeseen tein saunan edustalle tekstin. Toki näitä saisi kaupasta hienompia mutta saakoon :), minähän käytän sitä pienen pientä luovuuden ripettä joka minulle on suotu!

Tuon jälkimmäisen tekstin bongasin joltain sivustolta ja päätin kirjoittaa sen, koska se kuvaa niin hyvin tämän hetkistä elämäntilannetta. Olemme eläneet monenlaisia aikoja vakavine sairastumisineen, eivätkä ne vieläkään tyystin ole pois elämästämme mutta nyt näyttää jo huomattavasti paremmalta. Siksi en kauheasti kaipaa matkoja, tai mitään "maallista mammonaa" vaan olen tyytyväinen siihen mitä tavallinen arki tuo tullessaan.

Saunan kyltin ripustin heinäseivästikapuihin.

Tein vielä makuuhuoneen seinälle kollaasin valokuvista, joissa olemme minä ja mieheni lapsina. Laitoin ohuesta rautalangasta "vaijerit" ja niihin valokuvat nipistimillä kiinni. Tämänkin idean löysin jostain blogista.

Tässä siis tämän lomapäivän puuhasteluita :),
Anu