Nimittäin täällä maalla, näiden peltojen ja metsien keskellä. Täällä missä tuulee lähes aina (nyt ei kyllä tuule, ihme!), täällä missä keväisin ja syksyisin on kuraistakin kuraisempaa ja talvisin pakkasilla aina pari astetta kylmempää kuin muualla. Sysksyisin pimeys on jotain lähes käsinkosketeltavaa ja myönnän, silloin käy mielessä asuminen jossain muualla, mutta VAIN silloin. Kesät on mielestäni täällä pikkuisen kauniimpia kuin muualla (heh, omakehu haisee) ja kesäyöt, miten jo kaipaankaan niitä!
Tämä kaikki yhteensä saa minut tuntemaan, että olen kotona, sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsuuden haave, muutto tänne maalle peltojen keskelle toteutui liki neljä vuotta sitten. Sitä ennenkin olemme asunneet mukavissa paikoissa, joista jäi hyvät muistot, mutta kyllä se tämä paikka on se koti <3!
Koskaanhan ei tiedä, mitä elämä tielleen tuo mutta toivon eniten kuin ehkä mitään muuta, että saamme asua täällä pitkään. Okeastaan pelottaa kirjoittaa tuota, koska elämässämme on tapahtunut jo niin paljon kaikkea, mikä horjuttaa uskoa tulevaisuuteen mutta toisaalta, on asioita jotka eivät ole käsissämme ja elämää ei voi suunnitella jossittelun varaan.
Tässä kuvia, joita olen napsinut eilisen ja tämän päivän aikana ulkoillesani, on tuolla luonnolla, oli sitten mikä vuodenaika tahansa, ihmeitä tekevä voima!
Saunaakin ollaan pikkuhiljaa sulateltu päivän mittaan jäästä jotta päästään sinne illalla istumaan :). Ties vaikka uskaltaisi vähän juosta ilkosillaan pakkasilmassakin (sekin on tämän paikan hyvä puoli, voi mennä ulos ilman rihman kiertämää :D), lunta ei ole kylläkään niin paljon että hankeen pääsisi sukeltamaan.
Hyvää viikonloppua!
Anu
ps. TERVETULOA uudet lukijat!










