LoMaILuA :)

Täällä on lomailtu jo viikko ja kolme viikkoa on vielä edessä, mukavaa! Lomailu tarkoittaa kiireettömiä aamuja, ystävien tapaamista, kauniista luonnosta nauttimista  ja ennenkaikkea STRESSITÖNTÄ mukavaa tekemistä.

Käytiin  päiväreissulla pohjanmaalla ja Tuuri tuli taasen katsastettua. Pori Jazzeilla oli tietenkin pakko käydä, ei siis konserteissa, vaan jazzkadulla iltaa istumassa hyvien ystävien ja tuttujen seurassa.
Ensi viikolla on tarkoitus lähteä miehen kanssa Helsinkiin viettämään sitä paljon puhuttua laatuaikaa yhdessä :). Mielestäni laatuaika on sitä normaalia arkea ja niitä pieni juttuja arjen keskellä mutta olkoon se nyt sitten myös se reissu isolle kirkolle sitä aikaa. Helsinki on ihana kesäkaupunki, jonka nähtävyyksiin ei kyllästy koskaan.

Päätin ennen lomaa, että nousen joinakin aamuina aikaisin ja lähden koiran kanssa heräävään kesäaamuun lenkille. No, ihan tasan yhden kerran olen jaksanut nousta niin aikaisin kuin suunnittelin, muuten on lenkit jääneet vähän myöhemmiksi. Jokatapauksessa, aamuinen luonto monine linnunlauluineen ja kesätuoksuineen on jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Kumpa sitä kokemusta voisi tallettaa purkkiin pimeiden marraskuun päivien varalle!

Mökillä on tullut myös piipahdettua muutamia kertoja. Tänäänkin pakattiin kahvit eväskoriin ja hurautettiin mökille uimaan. Edes saunaa ei viitsitty lämmittää, sen verran helteistä on ilma, pulahdus vain veteen, joka sekin kyllä niin lämmintä, että ei paljoa viilentänyt, mutta hyvä olo siitä tuli. Kahvit nautittiin tietenkin laiturinnokassa istuen :).

Sellaista kesäelämää. Nyt kurkkimaan teidän muden kesäkuulumisia :)...

Anu

Torpan siivous kesäkuntoon

Tänään olin vanhempieni kanssa siivoamassa heidän kesätorppaansa kesäkuntoon. Torppa on myös minun ja perheeni vapaassa käytössä, joten on reilua osallistua siivoukseen niin voi hyvillä mielin myös kayttää torppaa :).
Torppa on ns. kuivanmaanmökki, mutta emme osaa vettä kaivatakaan, niin kiva on paikka itsessään eikä järvi kuitenkaan ole kuin pienen matkan päässä, jos uimaan haluaa.
Tärkeintä torpalla on rauha (jahka siivoilut on saatu tehtyä) ja kiireettömyyden tuntu. Minusta on ihana kulkea kesällä pitkin mökkipolkuja ja järvenrantoja ja kuunnella luonnon ääniä. Luonto on järven läheisyytensä vuoksi runsasta ja rehevää, erilaista kuin mitä kotona vaikkakin "luonnon keskellä" asummekin.
Usein menemme koko porukka, käsittäen myös vanhempani ja veljeni, mökille koko päiväksi ja laitamme ruokaa ulkona ja saunomme pitkän kaavan mukaan. Torpassa, vaikka pieni onkin, yöpyy isompikin porukka, sänkyjä ja lavitsoita on joka lähtöön :)!

No joka tapauksessa tänään saivat pölyt ja hiirenpapanat kyytiä, kun kaikki katosta lattiaan kannettiin ulos!

Koska ilma on nyt niin kaunis, saimme juoda kaffeet ulkona urakan päätteeksi, jotenkin hassua, että elämme vasta huhtikuuta ja ihan kuin olisi toukokuu jo hyvässä vauhdissa. Toivottavasti aikainen kevät enteilee kaunista kesää eikä päinvastoin...

Löysin saunan takaa yksinäisen kasvin, joka kukkii kauniina violetein kukin? Taas kysyn teiltä lukijoilta tietääkö joku, mikä kasvi on kyseessä? Kuvat nyt ovat kaikkea muuta kuin hyvät...

Mukava päivä takana ja mikä parasta,  lomaakin vielä jäljellä. Tarkoitus olisi, mikäli ilmat suosivat, mennä tulevana lauantaina viettämään kesäkauden avajaisia torpalle vanhempieni kanssa. Porukkahan on sikäli kutistunut, että teinarimme, sekä vanhempi että nuorempi eivät enää mökkireissuille lähde. Eivät nääs ymmärrä, mitä kivaa on "hikisellä mökillä korven keskellä" :D!

Anu

Saaressa

Viikonlopun viettoa mökillä, saaressa.
Oleskelua, hyvää ruokaa ja vähän juomaakin. Aurinkoa ja uimista, lehden lukua ja päiväkahvit laiturilla. Illan pehmeää lämpöä ja hämärää, kynttilöitä ja kuunsiltaa. Aamun aikaista aurinkoa ja lintujen heräilyä uuteen päivään. Sielu lepää.

Anu

Viimeisen lomaviikon mietelmiä...

Otsikkokin sen kertoo, viimeistä viedään tällä erää. Yksi lomaviikko on vielä odottamassa elokuun alussa, jätin sen tarkoituksella, on kiva ajatella, että kolmisen viikkoa töitä ja sitten taas pieni loman pätkä :).

Ollaan kuluneina päivinä vietetty 100-vuotisjuhlia, miehen veli ja hänen vaimonsa täyttivät 50-vuotta ja pitivät lämminhenkiset juhlat Luvian saaristossa. Tutustumisen arvoinen paikka tuo Luvia, ihanaa saaristoa ja kauniita huviloita.

Ollaan myös vähän mökkeilty, tällä kertaa vanhempieni mökillä ja aivan kaksin. Nuoriso oli kotona kavereineen ja mummun ja papan vahdinnassa. Outoa, että alamme olla siinä iässä, jolloin neljästä tuleekin kaksi...Koskakohan osaan alkaa nauttia siitä, nyt tunnen lähinnä, jos en nyt surua asian suhteen, niin jotain luopumisen tuskaa kuitenkin...Vaikka näinhän sen kuuluu mennä.

Ja sitten asiaa, jota olen miettinyt menneinä päivinä., nimittäin SOSIAALISUUTENI! Mihin se on kadonnut?! En siis tarkoita, että olisin tyystin erakoitunut :), mutta jotain on tapahtunut. Menneinä kesinä olen järjestänyt useita saunailtoja  ystävilleni ja muutenkin pitänyt ihmisiin eri tavalla yhteyttä mutta tänä kesänä en!

No. Enpä keksi tälle mitään muuta selitystä kuin  työni. Olen työskennellyt nykyisessä työssäni reilut kaksi vuotta ja olen jo aiemminkin todennut,että pidän työstäni kovasti. Tämä sosiaalisuuden väheneminen ei siis ole sitä luokkaa, että lähtisin sen vuoksi työtäni vaihtamaan.
Tapaan työssäni paljon perheitä ja yksittäisiä ihmisiä. Käsittelen päivittäin isoja ja pieniä murheita ja ongelmia. Ja siinä se sitten olikin, se "syy" sille, että en enää jaksa (ei ole mielestäni oikea sana) henkilökohtaisessa elämässäni olla sosiaalinen! Tai jos ei nyt noin radikaalisti voi sanoa, niin ainakaan en jaksa olla enää NIIN sosiaalinen kuin joskus ennen. Olen myös kuullut tämän asian  työtovereiltani ja muiltakin, jotka tekevät työtä ihmisten parissa. Sitä saa työssään sen "sosiaalisuuden mitan täyteen" ja kotona haluaakin sitten olla hissukseen omissa ympyröissä. Ja tuon hissukseen olemisen voi sitten kukin täyttää haluamallaan tavalla, minulla se täyttyy näistä sisutusjutuista ja muista hömpötyksistä :D...

Siitä puheen ollen, nyt täytyykin lähteä laittaamaan ovea eli uutta pöydän kantta kiinni jalkoihin, jos vaikka kantaisi pöydän jo tänään keittiöön...Siitä kuvamateriaalia tuonnempana!

Anu