lauantai 31. elokuuta 2013

Elämää laidasta laitaan

Aika menee siivillä, eikä ehdi kirjoitella lainkaan. Työ haittaa vapaa aikaa, niinhän se menee...

Menneellä viikolla on ollut monenlaista tunneskaalaa, johtuen eri syistä. Osa tulee töiden puolesta, ihmisten kanssa kun työskennellään ja vaikeita asioita käsitellään niin tunnekuohuilta ei voi välttyä, vaikka pitäisikin olla ammatillinen. Minä en siihen ainakaan täysin pysty, enkä haluakaan pystyä! Silloin kun minusta tuntuu, että mikään ei enää kosketa, haluan vaihtaa alaa.



Toinen, mikä ollut ajatuksissa, on elämäntapahtumamme 15-vuotta sitten. Menetimme silloin keskimmäisen lapsistamme kätkytkuoleman seurauksena ja siitä alkoi meidän uusi ajanjakso.
Olen käsitellyt asiaa mielestäni  paljon, miten tuollaista nyt voi käsitellä, koskaanhan asian kanssa ei pääse sinuiksi. Asia ei ole enää arka ja voin siitä puhua ilman suurta tunnekuohua. Kuitenkin tällaiset "virstanpylväät" kuten esimerkiksi 15-vuotta ja siihen liittyvät asiat, esimerkiksi ripille pääsy, nostavat tunteita pintaan. Samoin kävi silloin kun tiesin, että lapsemme olisi päässyt pois alakoulusta ja siirtynyt yläkouluun.
Nyt kun tapahtumasta on jo noinkin pitkä aika, uskallan myöntää, että siitä on seurannut hyviä asioita elämäämme. Niinhän moni sanoo, joka on  ison kriisin käynyt läpi, että siitä seuraa myös hyvää.
Olen saanut sellaista voimaa, jota en ikinä olisi uskonut saavani, olen kuitenkin nuoruudessani ollut melko hiljainen ja arka. Uskallan  olla aidosti oma itseni (välillä se kyllä ottaa koville) enkä juurikaan ajattele mitä muut ajattelevat.
Olen myös saanut ymmärrystä elämää kohtaan, siksi varmaan sosiaalialalla työskentelenkin. Tottakai elämä itsessään ja ikä antavat ymmärrystä, mutta uskallan väittää että tapahtuneella on myös suuri merkitys.

Aluksi, tapahtuman jälkeen, ajattelin,että elämä jotenkin jalostuu kokemamme myötä mutta enää en ajattele niin. Samoista pienistä asioista sitä tulee valitettua kuin ennenkin. Samoin sitä huomaa välillä olevansa turhamainen aivan vähäpätöisten asioiden vuoksi. Se on inhimillistä.

Yksi suurin asia minkä olen kokenut tuosta tapahtumasta saavani, on rehellisyys itseäni ja muita kohtaan. Olen oppinut huomaamaan, että itsensä pettäminen on on turhaa, asiat tulevat muodossa tai toisessa joskus eteen. Niinpä pyrin olemaan  rehellinen muille ja itselleni. Tarkoitan nyt sellaisia elämään ja ihmisyyteen liittyviä asioita, totta kai joskus suusta pääsee valkoinen valhe. Mikään pyhimys en sentään ole :)!

Haluan liittä tähän tekstiä Jari Sarasvuolta, joiden ajatuksiin olen aivan koukussa. Joskus pidin häntä haihattelijana ja korkealentoisten ajatuksien puhujana mutta en enää. Miehellähän on hienoja ajatuksia, koskien elämän peruskysymyksiä.

" Elämä on luopumista. Elämä on menetyksistä koostuva helminauha, joka pysyy kasassa surutyön avulla. Saat pitää helmesi muistona, jos opit tekemään surutyötä. Sen minkä sait, tuskin sait ensinkään. Ja kadotettu tuskin poissa on.-Jari Sarasvuo-



Eilen sytyttelin kynttilöitä joka puolelle heti hämärän laskeuduttua ja oi sitä tunnelmaa! Pidän yksinkertaisista tuikuista ja rakastan vanhoja Karhulan ja Riihimäen lasipurkkeja. Olen hamstrannut niitä nurkat täyteen ja polttelen niissä syksyn ja talven myötä yhden jos toisenkin kynttilän :).

Tänään on tarkoitus lähteä juhlimaan ystävän kanssa Venetsialaisia läheiselle rantaterassille. Vähän (tai vähän enemmän ;)) hyvää juomaa, tanssia, naurua ja parasta seuraa. Hauskaa siis tiedossa illalla!
Sitten se onkin tämä kesä vietetty ja aletaan odotella syksyn kautta joulua...

Mukavaa kesän viimeistä viikonloppua teille jotka täällä piipahdatte, tästä on hyvä jatkaa...


<3:lla Anu

lauantai 24. elokuuta 2013

Markkinoilta arjen designia

Tänään käytiin naapurikaupungissa markkinoilla. Löysimme sen mitä lähdimme etsimään ja sattui vielä myyjiksi ihana vanhempi pariskunta. Mies (tämä myyjämies) oli hyvin ajan hermoilla ja kertoi tietävänsä, että musta on nyt muotia :)!


Niinpä ostimme mustan puunkantokorin, sopii sitten yhteen sisustuksen kanssa! Toki meillä on myös niitä perinteisiä puunvärisiä kantokoreja, tarvitsemme monta koria, koska tulisijojakin on huushollissa kuusi. Nyt on vielä niin lämmintä ulkosalla, että korin saavat hetken olla ilman virkaa mutta jahka lämmityskausi käynnistyy niin sitten niillä onkin käyttöä koko ajan.
Nämä nykyajan korithan on tehty muovista puun sijaan. Toki siis kunnon päreisiäkin löytyy mytta tosi asia on,että muovinen on paljon kestävämpi. Yleensä kammoan kaikkea muovista mutta tässä kallistun ehdottomasti muovisen puoleen :).




Laitoin mattojakin jo lattiaan, olemme olleet koko kesän ilman mattoja. Rakastan vanhoja räsymattoja ja niitä meillä onkin lähes joka lattialla.


Tällä kertaa ei muuta, nauttikaahan viikonlopusta ja auringosta, joka jaksaa edelleen antaa lämpöään ja valoaan vaikka ollaan jo näin pitkällä loppukesässä!
Anu

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ei ihmeempiä...

...mutta silti ajattelin kirjoitella jotakin :). Sitä on työpaivä takana ja hetki oleskelua ennen kuin jaksaa aloittaa kodinaskareet...

Olen kertonut, että taloomme jäi edelliseltä asukkaalta  vaikka mitä "aarteita" joita olen myynyt (en siis todellakaan myy kaikkea, vain osan!) ystävilleni ja tuntemattomillekin. Nyt tämä touhu on levinnyt työpaikallenikin. Tällä viikolla olen kuljettanut töihin ensin kasan perunasäkkejä, toisena päivänä vein vanhan ruostuneen rautaharavan ja tänään vein päreitä :). On siinä työpaikan naapurustossa ihmettelemistä, että mitäköhän tuolla puuhataan :D...


Työkaverini lupasi laittaa tähän viinilasejaan, pikkasen vaatii kyllä klanssausta ensin :D.

Itse en ole lämmennyt rautaharavalle mutta vanhoja puuharavoita minulla on sisustuksessa kaksin kappalein. Toisesta olenkin jo kirjoittanut aiemmin, harava toimittaa lyhdynpidikkeen virkaa, toinen sen sijaan on wc:ssä korutelineenä. Olen laittanut siihen eniten käyttämäni korut, en kylläkään ole mikään suuri korujen ystävä.


Teimme vessaamme muuton yhteydessä remontin ja laitoimme mustan käsialtaan ja tason sekä mustan wc-pytyn. Tuntui silloin kivalta idealta mutta enää en ole varma. Mustassa näkyy kaikki, suihkutat sitten hiuslakkaa tai peset käsiä, kaikki näkyy. Ja siivousfriikki kun olen, joudun pyyhkimään tasoja joka päivä jotta ne eivät näyttäisi likaisilta...


Kirpputorilta löysin tässä joskus Kaj Stenvallin pienen Ankka-taulun ja se sopii mielestäni kuvansa vuoksi vessaan. Punamusta peltirasia on myös kirppislöytöjä, siellä on hyvä säilyttää kaikkea pikkusälää.

Askartelua tai tuunausta paremminkin en ole ehtinyt liiemmälti nyt harrastaa, se on työ joka haittaa vapaa-aikaa mutta pienet puujutskat ,tai mitä sitten ovatkaan, väsäsin. En tosin yhtään tiedä minne ne laitan mutta sehän onkin sivuseikka ;)...Löysin navetasta tuollasia kapeita puupalasia joissa oli jo reikä valmiina ja jossain sisustussivulla olen nähnyt vähän vastaavia mutta peltisiä ja siitä se ajatus sitten taas lähti...


Loppuun vielä kuvia eilisestä ilta-auringosta, ei oikein nukkumaan malttaisi mennä kun paistelee niin ihanasti.
Mukavaa loppuviikkoa jokaiselle,
Anu


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sählinkiä

Minä se sitten sählään! Tarkoitus oli pikkasen muutella tätä blogia ja niinpä minä näppäränä naisena ajattelin muuttaa blogin nimeä toisenlaiseksi ja sen mukana sisältöä mutta eipäs se ollutkaan niin yksinkertaista. Alkoi tulla viestejä, että missä se sun blogisi on ja minä kun luulin, että sehän nyt pysyy samana olkoon nimi mikä tahansa! Näin se blondilla näköjään menee, luulee kaiken olevan niin yksinkertaista :D...
Eli  summasummarum, täällä ollaan!

Ajatus blogin muuttamisesta lähti jostain, en oikein tiedä mistä, lähinnä kai siitä, että haluaisin kirjoitella jotain muutakin kuin pelkkää sisustusjuttua. No, mikäpä minua estää sitä  nytkään tekemästä. Olen jo aiemmin tuolla blogin alussa kertonut olevani sitä laatua joka pohtii monenlaista tästä elämästä ja sitä haluaisn kirjoitella täälläkin. Mietin vaan sitä, kun ei yhtään tiedä kuka täällä käy vierailemassa, aina löytyy niitä jotka vain uteliaisuuttaan käyvät lukemassa...MUTTA samapa tuo minulle, jos jotakuta kiinnostaa minun pieni elämäni uteliaisuussyistä niin suotakoon se hänelle :)!

Syksy on saapunut, ei siitä mihinkään pääse. Onneksi on silti vielä lämmintä. Ja lämmin ilma yhdistettynä pimeisiin iltoihin ja öihin = ihanaa!


Minulla se jatkuu tuo "ikkuna-maalitussituunausinto" :) ja niinpä kirjoittelin tuon Tommy Tabermannin ihanan rakkaus-runon ikkunaan. Nyt tämä koristaa olohuoneemme seinää. Luulenpa, että alkaa tässä huushollista tuo ikkunakiintiö olemaan täysi, ainakin jos mieheltä, joka täällä asuu, kysytään (onneksi ei kysytä, heh).


Olen kuumessa ollut koko viikonlopun mutta silti oli eilen pakko päästä katsastamaan läheinen metsä josko löytyisi sieniä. Ja löytyihän niitä, kanttarelleja , ei nyt ämpärikaupalla mutta sopivasti yhteen kastikkeeseen. Muutama suppilovahverokin oli jo noussut pinnalle, niiden tuloa siis odotellaan...


Nyt taidan siirtyä sängyn ja viltin puoleen, sen verran tämä kuumeilu voimia verottaa. Loppuun vielä kuvia pihastamme ja ympäristöstä, täällä sitä elellään ahavien viljapeltojen keskellä. Rakastan tätä maisemaa!



Ystävyydellä,
Anu

torstai 8. elokuuta 2013

Valmis!

Keittiön kokonaisuus eli tuolit, pöytä ja puusohva ovat nyt valmiit. Piristää kyllä keittiön ilmettä melkoisesti, kun ovat valkoiset. Sohvalle laitoin vanhan täkin, pari tyynyä ja ostin väreihin sopivan liinan pöydälle ja se on siinä :)!



Mukavaa lähestyvää viikonloppua jokaiselle,
toivottelee Anu

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Yläkerta

Meillä on yläkerta,jossa on kaksi huonetta ja jotka ovat poikiemme valtakuntaa ja sen on näköistäkin siellä :O!! Joudun valitettavasti välillä käymään ylhäällä, koska arkkupakastimemme sijaitsee yläkerran aulassa ja silloin kuljen lähes laput silmillä. En vaan kestä katsoa huoneita jotka ovat niin jäätävässä kunnossa, että hirvittää!!! Kerran viikossa pakotan pojat (uhkailulla ja kiristämällä tietenkin, milläs muulla ) siivoamaan kämppiään ja joskus menen itse ja imuroin ja pyyhin lattiat.


Huoneissa on vaatteita lattioilla, laseja ja muita astioita pöydillä, juomapulloja ja tölkkejä, pyyhkeitä, dvd-levyjä ym ym!! Unohtamatta niitä kymmeniä johtoja ja muita härpäkkeitä joita tarvitaan tietokoneissa ja niiden oheislaitteissa. Verhot ovat kiinni ja pedit petaamatta, tietenkin. Eli miten sen nyt sanoisi, huoneet muistuttavat jotain luolia joissa elää jotain sivistyksestä tietämättömiä asukkaita :D!


No anyway. Asiassa on myös toinen puoli, eli se, että ONNEKSI huoneet ovat tuolla ylhäällä POIS silmistäni. Ja jossain mieleni sopukoissa luotan siihen,että kyllä pojista vielä kunnon kansalaisia kasvaa, tää nyt vaan on tää vaihe :)...

Lienee siis sanomattakin selvää, että yläkerrassa ei paljon sisustella. Aulatilaan olen jotain pientä laittanut ja raahannut sinne sivusta vedettävän vuoteen joka on vanha, luulisin, että jostain 1900-luvun alkupuolelta jollei vanhempikin. Lähinnä se palvelee kissojen makuupaikkana.


Yläkertaan menevät portaat olen maalannut harmaiksi ja numeroinut ne. Eipä ikinä uskoisi mikä urakka tuo numeroiminen oli. Viimeisiä askelmia numeroidessani lähes itkua väänsin, huh! Mutta kannatti, olen tyytyväinen lopputulokseen.
Portaissa on koristuksena omia lapsuusajan kenkiäni. Vanhasta ikkunapokasta olen tehnyt portaiden alapäähän taulun.



Eli sellaista stooria tänään yläkerrasta ja niiden valtiaista :D, huomenna nuo valtiaat lähtevät jälleen opinahjoihinsa, siinä se kesäloma mennä hurahti!! Saapas nähdä miten sujuu aamuherätys klo 7.00 kun nyt ollaan nukuttu puoliin päiviin.
Itselläkin enää kaksi varsinaista lomapäivää plus viikonloppu ja sitten on lomat lusittu pitkäksi aikaa. Nyt aion kuitenkin nauttia näistä jäljellä olevista päivistä sen minkä voin, mitäpä sitä tulevia miettimään :)!

Anu

tiistai 6. elokuuta 2013

Mummot mustikassa

Tai ainakin toinen oli mummo tai mummu niin kuin me häntä kutsumme. Kyseessä siis oma äitini jonka kanssa kävin mustikassa. Saalis nyt ei ollut päätä huimaava mutta kiva lisä se on jo pakkasessa oleviin :). Äitini poimi marjoja käsin ja minä poimurilla joten sain poimittua paljon nopeammin (sain myös puolet metsästä sankooni kuten näkyy :D) ja niinpä ehdin jo istua odottamssa äitiäni. Siinä sitten söin jo varmaan suurimman osan marjoista, nautin auringosta ja kuuntelin metsän ääniä.



Edellisessä postauksessa kerroin puulämysköistä joita löytyi navetasta. Maalasin ne valkoisiksi ja tänään sitten kirjottelin niihin mustalla tussilla tekstejä. Meillä on tuo sisäsaunakin jota emme juurikaan käytä mutta laitoin nyt kumminkin sen oveen tuon sauna-tekstin.


Tänään ehdin myös hetkeksi ulos lukemaan kirjaa kera mehukupposen. Olen hulluna pohjoismaalaisiin dekkareiden kirjoittajiin ja heidän tuotoksiinsa ja hihkuin ilosta kun sähköpostiin oli tullut varauksen saapumisilmoitus.
Syötiin myös ulkona. Loppuviikolle on luvattu sellaista sääätä,ainakin tänne päin suomea, että alkaa varmaan olemaan viimeisiä kertoja ulkoruokinassa...


Osa kesäkukkasista alkaa jo olla menneitä mutta osa jaksaa edelleen kukkia. Olen kyllä nähnyt niiden eteen vaivaakin, jos on pisarakin tullut vettä, minä olen juossut pää kolmantena jalkana viemään kukkia turvaan :D!


Tämäkin päivä sisälsi kaikesta tavallisuudesta huolimatta niitä paljon puhuttuja arjen iloja joista olen kiitollinen! Toivottavasti huomisesta päivästä tulee yhtä mukava :).

Anu

maanantai 5. elokuuta 2013

Haahuilua kotosalla

Ei voi valittaa lomakeleistä, mittari hiponut +26 astetta! Jos olisin auringonottaja, olisin mennyt ketarat ojossa pihamaalle aurinkoa ottamaan mutta koska en ole, olen haahuillut ympäri huushollia jotain pientä näpertäen. Sain myös viikonloppukyläilystä, niin hauskaa ja tunnelmallista kuin olikin, polttavan selkäsäryn (vaikka tuntui lämpimältä ulkona istuskelu, sai selkä kuitenkin kylmää) ja siksikään en kestä olla paikoillaan, koska kipu helpottaa kulkiessa.
Tunnelmaa ei tosiaan viikonlopun illanvietosta puuttunut, kuten kuvasta näkyy. Vaikka nuo pimeät illat ja yöt ennakoivat kesän päättymistä, on tuo kynttilän valo jotain niin kaunista...



Kissat sen sijaan ovat ottaneet kuumudesta johtuen rennosti, ei tosin auringossa mutta milloin missäkin :)...



Mies löysi navetasta, jossa puita säilytetään jotain mitä lie puujuttuja?! Tajusi onneksi olla heittämättä pois :D ja nyt nuo jutut ovat sitten mulla käsittelyssä. Maalaan ne valkoisiksi ja vaihdan tuon puunyörin hamppunaruun ja saan niistä kylttejä esimerkiksi vessan oveen yms. Mitäköhän kyseiset puulämyskät ovat olleet?


Vilja alkaa jo kellertää enemmälti taloamme ympäröivillä pelloilla. Syksy siis saapuu vääjämättä. Aamuisin on kastetta maassa ja usvaa peltojen yllä, tarkoitus on, että saisin itseni aamulla niin aikaisin ylös, että pääsisin kuvaamaan tuota näkyä.  Haaveksi taitaa jäädä, mähän olen LOMALLA ja saan nukkua pitkään! Toisaalta selkäsärky on sen verran mehevää, että kipu pakottaa ylös, sama siis vaikka karaisi kameran kanssa tuolla ulkona aamuyöstä ;).
Pakko oli kuvakin ottaa, mielestäni tässä ollaan jälleen suomalaisuuden ytimessä :), viljapeltoa ja punamultalato. Maalla on mukavaa!!
Ystävyydellä,
Anu