Lötköilyä ja sunnuntaisaunaa

Tänään on pääasiassa lötköilty. Hyvä joskus niinkin. Usein sitä lataa viikonlopun täyteen ohjelmaa ja sitten kun maanantai koittaa, on yhtä väsynyt kun perjantaina viikonlopun alkaessa...

Puolukassa tuli käytyä, nyt niitä onkin runsain mitoin. Metsään on aina hyvä mennä kun koira saa olla vapaana (saa kyllä pihassakin olla) niin tulee lenkit tehtyä samalla. Koira se keskittyi puiden kantoon ja pureskeluun puolukoiden sijaan :D.

Olen alkanut pitää niin paljon luonnon kuvaamisesta, että pitäisiköhän ostaa kunnon järkkäri? Siinä on vaan se yksi mutta, hinnan lisäksi, että se pitäisi olla aina ja kaikkialla mukana. Kännykkä on niin kätevä kun se on aina saatavilla, missä sitten olenkin. Toistaiseksi siis mennään kännykällä, saahan silläkin nyt suht hyviä otoksia.

Mies on lämmittänyt saunaa, kohta siis parvelle. Se on tuo phasauna meillä vähän sellainen pyhättö :), sitä lämmitetään asiaan kuuluvalla hartaudella ja siellä viipyillään pitkään. Nyt varsinkin saunominen on pitkäkestoista kun pihalla on kiva istuskella auringon lämmössä, ihanaa. Yhtä ihanaa on tosin istua silloin saunakamarissa vilvoittelemassa kun ulkona on pimeä ja sade piiskaa kattoa. Kynttilä vain pöydälle niin siitä ei tunnelma parane!

Kissat ovat selvästi ottaneet tänään mallia omistajistaan --> ovat myös lötköilleet :). Nyt kun viljat on puitu ja hiiret lähteneet pelloista liikkeelle, ei kissoja ole paljon näkynyt. Paitsi tietenkin saaliitaan esittelemässä. Nyt on kuitenkin vietetty vapaa päivää hiirestämisen välissä...

Näillä viikonlopun voimavaroilla kohti huomista ja tulevaa viikkoa,
Anu

Haahuilua kotosalla

Ei voi valittaa lomakeleistä, mittari hiponut +26 astetta! Jos olisin auringonottaja, olisin mennyt ketarat ojossa pihamaalle aurinkoa ottamaan mutta koska en ole, olen haahuillut ympäri huushollia jotain pientä näpertäen. Sain myös viikonloppukyläilystä, niin hauskaa ja tunnelmallista kuin olikin, polttavan selkäsäryn (vaikka tuntui lämpimältä ulkona istuskelu, sai selkä kuitenkin kylmää) ja siksikään en kestä olla paikoillaan, koska kipu helpottaa kulkiessa.
Tunnelmaa ei tosiaan viikonlopun illanvietosta puuttunut, kuten kuvasta näkyy. Vaikka nuo pimeät illat ja yöt ennakoivat kesän päättymistä, on tuo kynttilän valo jotain niin kaunista...

Kissat sen sijaan ovat ottaneet kuumudesta johtuen rennosti, ei tosin auringossa mutta milloin missäkin :)...

Mies löysi navetasta, jossa puita säilytetään jotain mitä lie puujuttuja?! Tajusi onneksi olla heittämättä pois :D ja nyt nuo jutut ovat sitten mulla käsittelyssä. Maalaan ne valkoisiksi ja vaihdan tuon puunyörin hamppunaruun ja saan niistä kylttejä esimerkiksi vessan oveen yms. Mitäköhän kyseiset puulämyskät ovat olleet?

Vilja alkaa jo kellertää enemmälti taloamme ympäröivillä pelloilla. Syksy siis saapuu vääjämättä. Aamuisin on kastetta maassa ja usvaa peltojen yllä, tarkoitus on, että saisin itseni aamulla niin aikaisin ylös, että pääsisin kuvaamaan tuota näkyä.  Haaveksi taitaa jäädä, mähän olen LOMALLA ja saan nukkua pitkään! Toisaalta selkäsärky on sen verran mehevää, että kipu pakottaa ylös, sama siis vaikka karaisi kameran kanssa tuolla ulkona aamuyöstä ;).
Pakko oli kuvakin ottaa, mielestäni tässä ollaan jälleen suomalaisuuden ytimessä :), viljapeltoa ja punamultalato. Maalla on mukavaa!!

Ystävyydellä,
Anu

Mustikkaa ja väkerrystä

Tänään käyty mustikassa. Onneksi ei tarvitse pitkälle mennä, lähimetsästä löytyy. Osa marjoista vielä raakileita mutta annas olla jos jätät ne sinne kypsymään niin eipä niitä sitten enää seuraavalla kerralla ole siellä...Väkisin siis mukaan tulee vähän raakojakin.
Nyt on sitten tuota superfoodia pakkasessa talven varalle, hyvä niin.

Kävin pyörähtämässä paikallisessa kierrätyskeskuksessa jälleen, eipä siellä juurikaan mitään erityistä löytöä ollut, muutaman vanhan kirjan otin mukaani. Tosi kauniita joidenkin vanhojen kirjojen kannet ja selkämykset ja siksi ne niin kauniita koristeita ovatkin.

Sain myös vihdosta viimein yhden juuttisäkeistä laitettua seinälle tauluksi. Mieheltä oli jäänyt jostain rakennusprojektista pala jotain mitä lie styroksin tapaista ja pingotin säkin sen päälle. Ei siitä nyt mikään artesaanin taidonnäyte tullut mutta siellä se nyt on yläkertaan menevässä portaikossa. Vanhempi teinari katsoi kauhunsekaisin tuntein taulun laittoa paikoilleen portaikkoon, pelkää selvästi, että sisustusintoni alkaa levitä myös yläkertaa kohden, eli teinarien valtakuntaan, heh :D!

Toin myös pestyt perunalaatikot eteiseen kenkätelineiksi, idean tähän sain yhdeltä tutultani ja varastin sen itselleni :). Kenkiä on kyllä liikaa, täytyy kai käydä niitä läpi jotta eteinen ei näytä hävityksen kauhulta! Ja hei, tähän ON PAKKO sanoa tuon äsken mainitsemani vanhemman teinarin kommentti, kun näki pottulaatikot kenkätelineinä, tokaisi, että "onpas hyvännäköiset laatikot kun pesit ne", meinasi äidiltä tirahtaa onnenkyynel tuosta kohteliaisuudesta! Eli ovat varmasti hyvännäköisiä, koska sisustuksen suurkammoksuja on ne hyväksynyt :)!!

Loppuviikoksi luvattu lähes helteitä, ihanaa, saa nauttia loppuloman päivät auringosta! Porissa alkaa myös jazzit, en ole suuri jazzmusiikin ystävä mutta aina sitä on käytävä pyörähtämässä jazzkadulla, jospa siis siinä viikonlopun suunnitelmaa...

Loppuun vielä pari kuvaa kaveruksistamme, kissoista siis, ovat kyllä niin mainioita otuksia! Menin tuossa ruoan jälkeen vähän pötkölleen ja hetken päästä kuului ensin yksi naukaisu ja kohta toinen ja siinä ne sitten molemmat olivatkin päiväleposeurana :). Joku tuolla jossain blogissa sanoi kuulleensa, että "talo ilman kissaa ei ole koti", olen kyllä niin samaa mieltä! Mä niin rakastan meidän kolleja  (tai mitä ne nyt ovat kun ovat kulkusettomia ;)?) <3!

Ystävyydellä,
Anu

Kaikennäköstä

Siinä se taas meni, viikonloppu nimittäin. Vaan ei haittaa, loma jatkuu :)!
Tänään otettu rennosti kissoja myöten, kuten kuvista näkyy...

No kyllä minä vähän tuolla navetan ylisllä komppasin ja löysinkin lisää säkkejä, ennestään kun niitä ei olekaan kuin vaan joka nurkka piukassa :). Nämä säkit olikin valioyksilöitä, niitä en malta myydä vaikka en kyllä tiedä mitä niillä tekisin?! En ole ollenkaan käsityöihmisiä (ainakaan ompelun suhteen) eli kaikenlainen ompelu yms.  on pois laskuista. Tai ainakin jonkun ulkopuolisen tarvitsisi ne ommella ...
Mietin, jos saisin jostain jonkinmoiset kehykset niin voisin kehystää ainakin yhden noista seinälle tauluksi. Jos jollain on ideaa mitä noista vosi tehdä niin kertokaahan ihmeessä :).

Olohuoneeseen toin yhden puutiinun lisää. Tai oikeastaan kyseessä on vanha oluttynnyri. Laitoin siihen liinan päälle (keskellä kantta on reikä) ja valokuvakehyksen päälle ja avot! pikkupöytä on valmiina.

Meillähän on, kuten jälleen kuvista näkyy, olkarissa varsin psykedeelistä tapettia :D. Ihastuin tapettiin silloin kun laitoimme olkkarin sisustusta uusiksi ja tapettiahan sitten vedettiin koko olohuone täyteen...No, järkeväähän olisi ollut tapetoida VAIN yksi seinä tällä tapetilla mutta se oli myöhäistä sitten kun se oli jo seinissä...Itse olen tapettiin jo tottunut ja tykkään  siitä edelleen, vieraiden silmiin se varmaan pistää enemmän. Huono puoli seinissä on se, että tapetin ison kuvion vuoksi kaikki ikäänkuin "hukkuu" seiniin, eikä erotu siten kun yksivärisestä tapetista.

Yksi seinä on onneksi vaalea, takan viereinen tiilisenä ja sille seinälle olen tuonut navetasta vanhan oven.



Vanha puulaatikko ja sukset on  talon peruja,kuten niin moni muukin täällä.  Toisessa kyljessä lukee Vammala ja toisessa Sastamala. Säilytämme laatikossa puita.

Nyt nauttimaan vielä ulos illan lempeästä lämmöstä.
Anu

Ilta viipyilee nurkissa...

Varmaan jo kyllästytte mun höpinöihin tästä maaseudusta MUTTA KUN MÄ NIIN TYKKÄÄN SIITÄ! Nytkin, kun ilta on kauneimmillaan, aurinko paistaa ja on +20 astetta lämmintä niin kyllä on kaunista. Pakko oli siis kävellä läheiselle peltotielle ja napsia samalla kuvia :)...

Piti mennä kaksin miehen kanssa mutta koirahan ampaisi heti mukaan ja lopulta toinen kissakin seurasi meitä :). Siellä me sitten marsittiin peltotiellä kuin elefantit konsanaan, hih...

                                                                    Koti <3

Hain taas yhden romuaarteen tuolta navetasta, vanhan puulaatikon. Lieköhän sodanaikainen kun on "kiitotavaraa" lappu jäljellä ja silloisen talon omistajan nimi pohjassa? Nyt mietin kunnostanko laatikon itselleni vai laitanko myyntiin? Voi olla ettei mene kaupaksi mutta toisaalta kun mietin mitä kaikkea nyt menee kaupaksi "kuumana sisustustavarana" niin...

Meidän piti lähteä loma-ajelulle ukkelin kanssa, lähinnä ajateltiin merenrantaa ja pikkukyliä sen rannalla mutta kun oltiin ajettu muutama kilometri niin autosta alkoi palamaan ajonvakausjärjestelmän valot ja muut härpäkkeet joten eikun takaisin kotiin. Loma-ajelu siirtyy siis eteenpäin jahka saadaan auto kuntoon, taitaa sekin olla nokkiintunut helteistä :).
Mukavaa viikonloppua,
Anu

Elukat

Tällanen pikainen välispiikki tähän kohtaan päivää :)...Nimittäin meidän Elukat! Ne on niin rakkaita ja kaikessa mukana, ettei uskoisi! Niiden, siis kissojen, takia valvotaan välillä yöt läpeensä huudellen niitä ulkoa. Niitä, kissoja, ollaan etsitty auton kanssa vaikka mistä ja niiden takia ollaan oltu menemättä yli  yön kestäville reissuille.

Toista kissaa puri ensimmäisenä kesänä (kissa on nyt 3-vuotias) ilmeisesti kyy häntään ja ja häntä jouduttiin amputoimaan :(. Kissa oli ihan henkihieverissä mutta selvisi onneksi ja nyt meillä on töpöhäntä, ei kylläkään Pekkaa vaan Nekku :). Nekku on matkaaja, se on ollut viikonkin putkeen pois ja ehdimme jo heittää sille lopulliset hyvästit kun se yhtäkkiä muina kissoina istui ulkona ikkunalaudalla ja odotti sisäänpääsyä. Silloin kyllä uhkasin tehdä siitä sisäkissan mutta enhän nyt sellaista voi tehdä...
Nekku viihtyy näin kesäisin yöt ulkona ja annas olla jos se illalla on sisällä kun me  mennään yöpuulle, yöllä kolmen aikaan se tulee tömistellen (miten kissa voi pitää niin kovaa ääntä kävellessään :O?!) sänkyni viereen ja huutaa sellaista huutoa, että on pakko nousta päästämään se ulos!

Toinen kissoista, Nepo, tuli meille vähän niin kuin päähän pistona. Näin lehdestä ilmoituksen, että annetaan neljän kuukauden ikäinen pentu ja se oli menoa, Nepo muutti meille :).
Nepo on niin ihmisrakas, että en olisi koskaan uskonut kissan sellaisen olevankaan. Nepo seuraa meitä saunaan (no toki Nekkukin käy usein lauantailöylyissä), se makaa olohuoneessa sohvalla kun katsotaan telkkaria ja se häärää isännän mukana tuolla ulkona mitä tämä sitten tekeekin.

Siinä missä Nekku pyydystää rottia, lintuja (en tykkää yhtään!) ja muita eläimiä, Nepo saalistaa kärpäsiä :D.
Mutta yhtä kaikki, kaveruksia ne kyllä on, ja välillä on kova meno pihalla kun juostaan kilpaa ja painitaan.

Ja istten Rontti, ISOLLA R:LLÄ! Rontti on meidän vahti, vähän liiaksikin. Meillä on ollut jo yksi rotikka ennen Ronttia ja se oli täysi tossu mutta Ronttipa ei ole. Rontti murisee kaikille, oli sitten tuttu tai tuntematon. Rontti murisee, on se vihainen tai iloinen tai siltä väliltä .Esimerkiksi isäni, jota Rontti rakastaa, on suurin murinan kohde. Mitä enemmän isäni sille juttelee ja rapsuttaa, sen kovempi on murina. Eli ota siitä sitten selvää?!
Moni pelkää Ronttia juuri tämän murinan takia, enkä ihmettele, minäkin pelkäisin. Ja koska kyseessä on rottweiler, lisää se pelkoa.
Jokatapauksessa, kun  ollaan kotosalla oman perheen kesken, Rontti on touhuissa mukana. Se myös saunoo usein kanssamme ja katsoo televisiota, eläinohjelmat ja Emmerdale on sen suosikeita :).

Sellaista eläimellistä menoa täällä :)!
Anu

Alpakoita, mökki-elämää ja rentoutumista

Tänään lähdettiin käymään ihan päiväseltään vanhempieni mökillä joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä meiltä. Käytiin samalla myös paikallisella puuatrhalla jossa oli Puurahapäivät. Mukaan tarttui yksi pelargonia ja pieni miljoonakello. Nähtiin myös alpakoita, olipas vekkuleita elukoita :). Alpakat inusivat koko ajan ja yhtäkkiä yksi niistä mutristi suutaan ja nosti kaulaansa. Puutarhatyöntekijä oli paikalla ja sanoi alpakalle, että et kyllä sylje ihmisiä ja heti laittoi mutrusuun pois ja oli nolon näköinen. Ja kaikilla katselijoilla oli hauskaa :).

Tässä kuvia matkan varrelta mökille ja mökiltäkin. Ensin vähän puuhasteltiin pihahommia ja sitten saunottiin, ja istuskeltiin kuin ellut kanat auringossa ja grillattiin.Nyt ollaan, tai ainakin minä olen, kuin grillattu kana punaisine nahkoineni.  

Kotiin tultuamme istutin miljoonakellon pieneen ruukkuun, mies porasi siihen reiän ja laitoin sen tuohon vanhaan oveen kiinni. Mielestäni se sopii siihen hyvin.

Pelargonioista tykkään tosi paljon mutta en osaa niitä yhtää kasvattaa :(, joko ne aina kuolevat liiasta vedestä tai liiasta kuivuudesta. Niinpä niitä ei ole kuin tämä yksi ja ainoa, jota saan kiikutettua sisälle ja ulos tarpeen mukaan, jospa se sitten säilyisi hengissä edes pikkasen pidempään.

Nyt takaisin ulos nauttimaan suvi-illasta, on tää niin mahtavaa kun on kesä!

Anu