Mustikkaa ja väkerrystä

Tänään käyty mustikassa. Onneksi ei tarvitse pitkälle mennä, lähimetsästä löytyy. Osa marjoista vielä raakileita mutta annas olla jos jätät ne sinne kypsymään niin eipä niitä sitten enää seuraavalla kerralla ole siellä...Väkisin siis mukaan tulee vähän raakojakin.
Nyt on sitten tuota superfoodia pakkasessa talven varalle, hyvä niin.

Kävin pyörähtämässä paikallisessa kierrätyskeskuksessa jälleen, eipä siellä juurikaan mitään erityistä löytöä ollut, muutaman vanhan kirjan otin mukaani. Tosi kauniita joidenkin vanhojen kirjojen kannet ja selkämykset ja siksi ne niin kauniita koristeita ovatkin.

Sain myös vihdosta viimein yhden juuttisäkeistä laitettua seinälle tauluksi. Mieheltä oli jäänyt jostain rakennusprojektista pala jotain mitä lie styroksin tapaista ja pingotin säkin sen päälle. Ei siitä nyt mikään artesaanin taidonnäyte tullut mutta siellä se nyt on yläkertaan menevässä portaikossa. Vanhempi teinari katsoi kauhunsekaisin tuntein taulun laittoa paikoilleen portaikkoon, pelkää selvästi, että sisustusintoni alkaa levitä myös yläkertaa kohden, eli teinarien valtakuntaan, heh :D!

Toin myös pestyt perunalaatikot eteiseen kenkätelineiksi, idean tähän sain yhdeltä tutultani ja varastin sen itselleni :). Kenkiä on kyllä liikaa, täytyy kai käydä niitä läpi jotta eteinen ei näytä hävityksen kauhulta! Ja hei, tähän ON PAKKO sanoa tuon äsken mainitsemani vanhemman teinarin kommentti, kun näki pottulaatikot kenkätelineinä, tokaisi, että "onpas hyvännäköiset laatikot kun pesit ne", meinasi äidiltä tirahtaa onnenkyynel tuosta kohteliaisuudesta! Eli ovat varmasti hyvännäköisiä, koska sisustuksen suurkammoksuja on ne hyväksynyt :)!!

Loppuviikoksi luvattu lähes helteitä, ihanaa, saa nauttia loppuloman päivät auringosta! Porissa alkaa myös jazzit, en ole suuri jazzmusiikin ystävä mutta aina sitä on käytävä pyörähtämässä jazzkadulla, jospa siis siinä viikonlopun suunnitelmaa...

Loppuun vielä pari kuvaa kaveruksistamme, kissoista siis, ovat kyllä niin mainioita otuksia! Menin tuossa ruoan jälkeen vähän pötkölleen ja hetken päästä kuului ensin yksi naukaisu ja kohta toinen ja siinä ne sitten molemmat olivatkin päiväleposeurana :). Joku tuolla jossain blogissa sanoi kuulleensa, että "talo ilman kissaa ei ole koti", olen kyllä niin samaa mieltä! Mä niin rakastan meidän kolleja  (tai mitä ne nyt ovat kun ovat kulkusettomia ;)?) <3!

Ystävyydellä,
Anu