Marimekon Unikot naftaliinista esiin

Niin sitä vaan mieli muuttuu. Muutama vuosi sitten vannoin, että Marimekkokiintiöni on täysi, kun olin pitänyt edellisessä kodissamme Unikko-verhoja (ja muitakin Marimekko-verhoja) ikkunoissa mielestäni liian kauan. Tänne nykyiseen paikkaan muutettuamme olin valmis viemään verhot kirppikselle myyntiin mutta onneksi en vienyt! Sillä nyt nuo ennen inhoamani verhot ovat keittiön ikkunoissa :). Olen pitkään katsellut kaupoissa uusia verhoja, jotain piristäviä ja sitten mieleeni tuli jo valmiina olevat Unikot kotona jossain kaapin perukoilla. Ja siinähän ovat ja piristävät kyllä köökin ilmettä aikalailla :). Vähän vielä punaista purkkia esiin niin näillä mennään, ei nyt viimeisen trendin mukaista mutta olenkos ennenkään sellaisesta välittänyt!!

Loma tekee loppuaan. Mukava viikko ollut, olen sen tietoisesti käyttänyt rauhalliseen olemiseen. Loman alussa sain kuulla uutisia, jotka taas asettivat elämänarvot järjestykseen, onneksi kuitenkin kyseisessä asiassa selvittiin "pelkällä" säikähdyksellä! Ihmiselämä voi olla kiinni niin pienestä hetkestä, huomenna kaikki voi olla toisin.
Olen menneen viikon aikana kulkenut joka päivä pitkiä lenkkejä koiran kanssa metsissä ja pohtinut niitä "oikeasti tärkeitä asioita". Elämä ei useimmiten mene kuten sen itse ajattelee ja sitä purnaa vastaan niitä kaikkia ikäviä asioita joita tielle eteen tulee. Mutta näin jälkeenpäin sitä kuitenkin huomaa niistä selviytyneensä ja tosi asia on, että mitään en loppujen lopuksi lähtisi muuttamaan, olen niistä niin paljon saanut ja olen siksi se mikä olen! Suurin merkitys on viime kädessä sillä, miten ihminen itse asioihin suhtautuu ja kääntääkö ne edukseen vai itseään vastaan.
Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle!

Anu