perjantai 31. toukokuuta 2013

Ajatuksia elämästä

Tänään päättyi vanhimman poikani ensimmäinen lukuvuosi ammatillisessa oppilaitoksessa. Kaksi vuotta olisi vielä jäljellä.
Nuoremmalla päättyi alakoulu ja syksyllä alkaa seitsemäsluokka uudessa koulussa. Huomenna on vielä kevätjuhla, viimeinen sellainen meillä vanhemmilla, yläkoulussa ei enää kevätjuhlia järjestetä niin, että vanhemmat voivat osallistua. Saan siis varautua isolla nenäliinapaketilla huomiseen juhlaan, opettajat laulavat yläkouluun siirtyville oppilaille lähtölaulun, jossa sanat ovat niin kauniit.  Lapseni myös lukee runon juhlassa, pitänee siis ehkä varautua kahdella paperinenäliinapakkauksella :)...



Olen viime aikona pohtinut paljonkin lasteni tulevaisuutta ja elämää, syystä jos toisestakin.
Jokainen äitihän toivoo lapsilleen parasta mahdollista elämää. Itse en niinkään arvosta  korkeaa koulutusta, vähempikin riittää, kunhan työtä tekee ja on itse omaan alaansa ja valintaansa tyytyväinen. Ennemmin toivon lapsilleni avaraa katsetta ja ymmärrystä elämään, niillä pärjää jo pitkälle. Toki toivon myös helpompaa elämää mitä itselläni on ollut.
Väkisin myös näin äitinä miettii millaiseksi maailma muuttuu kiihtyvää vauhtia. Arvostusta saavat ne, joilla on valtaa ja valuuttaa. Arvot ovat kovia, valitettavasti. Toisaalta, jos lapsi ja nuori on saanut kotoa terveen itsetunnon, hän pärjää sen avulla monenlaisten eteentulevien haasteiden yli.

Tuollaisia mietteitä tänään...

Kivaa, kun on viikonloppu ja alkaa kesäkuu, ajatelkaa, muutama viikko ja on juhannus :)! Niin ja samalla, juhannuksesta siis, alkaa kesäloman ensimmäinen osio, sitä siis odotellessa!
Nyt muihin puuhiin, mukavaa viikonloppua kaikille, olette sitten valmistuvia tai valmistujaisia juhlivia, kaikille yhtä aurinkoisia päiviä :) !!
Anu

torstai 30. toukokuuta 2013

Saunomista syreenien tuoksussa

Pihallamme tuoksuu aivan mahtavalta! Syreenit kukkii koko komeudessaan. Makuuhuoneemme ikkuna on ollut päivän auki ja tuoksu on tullut myös sisälle, että voi tuoksua hyvältä!


Toki avoinaisesta ikkunasta on tullut sisään myös siitepölyä, sitä näytää menevän ihan pilvinä peltojen päällä tuulen mukana. Onneksi ei ole siitepölyallergiaa, muuten voisi olla tukalat paikat.

Mies aloitti saunan lämmityksen heti kotiuduttuaan. On se ihme, vaikka sitä hikoilee lähes koko päivän ja ulkona on liki helle, niin suomalainen tahtoo saunaan :)! Se on kuitenkin se ainoa oikea tapa (mielestäni) saada itsensä puhtoiseksi.

Nyt siis saunaamme...


Olenkin jo kertonut että saunamme on kaksikerroksinen. Se on tosiaan entinen viljankuivatustila, tai miksikä sitä nyt sitten sanotaakinkin. Saunassa on ns. eteistila josta menevät portaat ylös. Yläkertaan olisi kiva tehdä vaikkapa nukkumistiloja kesävieraille, ehkä jossain tulevaisuudessa sekin haave toteutuu...
Eteitilasta pääsee myös saunakamariin, kamariksi tila on kyllä pieni mutta en nyt muutakaan nimeä sille osaa antaa :).



Emme tiedä saunarakennuksen ikää mutta melko vanha hirsirakennus se kuitenkin on. Sauna oli ollut käyttämättä kauan, ja jouduimme tekemään melkoisen työn saadaksemme sen saunottavaan kuntoon.Saunaa oli käytetty lähinnä puuvarastona ja kannoimme useita kuormallisia puita sieltä pois. Saunan remontointi ja siivous oli oikeastaan ensimmäisenä listalla, kunnostuksen suhteen siis, istuimme löylyissä jo silloin kun itse asuinrakennus oli vielä taydessä remontin kaaoksessa :)! Pihasauna oli ehdoton edellytys uutta kotia etsiessämme tuolloin kolme vuotta sitten ja ihastuimme molemmat tähän hauskaan kaksikerroksiseen saunaan heti.
Mies teki saunaan uuden lattian ja lauteet ja minä revin muovimaton saunakamarista pois ja alta paljastui ihana puinen punaiseksi maalattu lattia. Löysin leivintuvasta vanhan pesukomuutin ja puunauksen jälkeen siitä tuli oiva pöytä saunakammariin :). Muuta sinne ei oikeastaan mahdukaan, yksi penkki ja se on siinä.


Kiukaamme on Aitokiuas ja sen lämmitys on pitkällinen prosessi. Löylyistä saa sitten toki nauttia usean tunnin ajan. Mieheni on kova saunomaan ja istui joskus ystävänsä kanssa saunassa kolme tuntia putkeen, välillä siis ulkosalla vilvoitellen ja edelleen kiukaasta tuli löylyä täydellä höökillä :).


Nyt vielä hetkeksi ulos lämpimään kesäiltaan ja sitten saunaan :)...

Lämpöisiä kesäkelejä itse kullekin,
Anu

tiistai 28. toukokuuta 2013

Kesäpiha

Ilta mennyt puuhastellessa pihalla ja mikäs siellä on tehdessä kaikkea, kun aurinko paistaa ja lämpöä on yli 20 astetta :)!

Sain vihdoin pyörän "valmiiksi". Laitoin miljoonakellon vanhaan hedelmälaatikkoon ja ei siinä muuta sitten tarvitakaan. Nojalle lyhtypylvääseen ja se on siinä :)!


Hain vähän lisää kukkasia ja istuttelin niitä maitosihteihin ja matalaan tiinuun. Luulen,että kesäkukkaset alkaa olemaan mulla tässä. Jotain varmaan joutuu silti kesän myötä uusimaan.



Laitoin vanhan tiinun oven eteen ja tein penkistä hyllyn johon laitoin esineitä esille. Se on nyt kesäolohuoneen hylly :) ! Laitoin vielä vanhoja laudanpätkiä alustaksi ja heinäseipäät taakse niin kokonaisuus on  valmis. Voipi olla että syksyn tullen siirrän penkistä väsäämäni hyllyn sisälle...

  

Syreenit ovat alkaneet kukkimaan, se tuoksu on niin huumaava! Harmi vain, että niiden kukinta ei kestä kauaa. Pakkohan niitä oli muutama oksa sisälle tuoda, koristavat nyt olohuoneen pöytää...

Nyt nukkumattia katsomaan...
Anu

Elukat

Tällanen pikainen välispiikki tähän kohtaan päivää :)...Nimittäin meidän Elukat! Ne on niin rakkaita ja kaikessa mukana, ettei uskoisi! Niiden, siis kissojen, takia valvotaan välillä yöt läpeensä huudellen niitä ulkoa. Niitä, kissoja, ollaan etsitty auton kanssa vaikka mistä ja niiden takia ollaan oltu menemättä yli  yön kestäville reissuille.

Toista kissaa puri ensimmäisenä kesänä (kissa on nyt 3-vuotias) ilmeisesti kyy häntään ja ja häntä jouduttiin amputoimaan :(. Kissa oli ihan henkihieverissä mutta selvisi onneksi ja nyt meillä on töpöhäntä, ei kylläkään Pekkaa vaan Nekku :). Nekku on matkaaja, se on ollut viikonkin putkeen pois ja ehdimme jo heittää sille lopulliset hyvästit kun se yhtäkkiä muina kissoina istui ulkona ikkunalaudalla ja odotti sisäänpääsyä. Silloin kyllä uhkasin tehdä siitä sisäkissan mutta enhän nyt sellaista voi tehdä...
Nekku viihtyy näin kesäisin yöt ulkona ja annas olla jos se illalla on sisällä kun me  mennään yöpuulle, yöllä kolmen aikaan se tulee tömistellen (miten kissa voi pitää niin kovaa ääntä kävellessään :O?!) sänkyni viereen ja huutaa sellaista huutoa, että on pakko nousta päästämään se ulos!


Toinen kissoista, Nepo, tuli meille vähän niin kuin päähän pistona. Näin lehdestä ilmoituksen, että annetaan neljän kuukauden ikäinen pentu ja se oli menoa, Nepo muutti meille :).
Nepo on niin ihmisrakas, että en olisi koskaan uskonut kissan sellaisen olevankaan. Nepo seuraa meitä saunaan (no toki Nekkukin käy usein lauantailöylyissä), se makaa olohuoneessa sohvalla kun katsotaan telkkaria ja se häärää isännän mukana tuolla ulkona mitä tämä sitten tekeekin.


Siinä missä Nekku pyydystää rottia, lintuja (en tykkää yhtään!) ja muita eläimiä, Nepo saalistaa kärpäsiä :D.
Mutta yhtä kaikki, kaveruksia ne kyllä on, ja välillä on kova meno pihalla kun juostaan kilpaa ja painitaan.


Ja istten Rontti, ISOLLA R:LLÄ! Rontti on meidän vahti, vähän liiaksikin. Meillä on ollut jo yksi rotikka ennen Ronttia ja se oli täysi tossu mutta Ronttipa ei ole. Rontti murisee kaikille, oli sitten tuttu tai tuntematon. Rontti murisee, on se vihainen tai iloinen tai siltä väliltä .Esimerkiksi isäni, jota Rontti rakastaa, on suurin murinan kohde. Mitä enemmän isäni sille juttelee ja rapsuttaa, sen kovempi on murina. Eli ota siitä sitten selvää?!
Moni pelkää Ronttia juuri tämän murinan takia, enkä ihmettele, minäkin pelkäisin. Ja koska kyseessä on rottweiler, lisää se pelkoa.
Jokatapauksessa, kun  ollaan kotosalla oman perheen kesken, Rontti on touhuissa mukana. Se myös saunoo usein kanssamme ja katsoo televisiota, eläinohjelmat ja Emmerdale on sen suosikeita :).


Sellaista eläimellistä menoa täällä :)!
Anu

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Sunnuntain puuhastelua

Tänäänkin vietetty lähes koko päivä ulkosalla. Istutettu juhannusruusuja, laitettu vähän lisää perunoita maahan ja kaikenlaisia siemeniä. Nyt sitten vaan odotellaan että kasvaa!


Minä komppasin navetan ylisiä etsien vanhoja työkaluja pihalle kokoelmaksi. Osa työkaluista on sellaisia, etten edes tiedä mitä niillä kuuluu tehdä.Työkaluja penkoessani mietin, mitä kukakin on niillä joskus muinoin tehnyt. Talossamme on asunut ensin poika vanhempiensa kanssa ja sitten ajan myötä jäljelle on jäänyt vain poika joka asui talossa poikamiehenä lähes kuolemaansa asti. Taloon on kuulunut paljon metsää ja peltoja. Olen yrittänyt onkia tietoja talomme vaiheista muunmuassa kirjastosta mutta tuloksetta. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään iso tila joten tietoa tuskin on missään kirjoissa. Olen miettinyt josko kehtaisi ottaa yhteyttä talossa asuneen miehen sukulaisiin mutta ainakaan vielä en ole rohjennut. Olisi vain niin kiva tietää talon historiasta ja sen ihmisistä enemmän!

Laitoin työkaluja navetan seinää vasten nojalle, mietinnässä on vielä sellainen paikka jossa eivät olisi tiellä ruohikkoa leikatessa. Työkalut ovat vielä hyväkuntoisa vaikka ovat vuosikymmeniä vanhoja. Niistä näkee, että on oltu tarkkoja niiden säilytyksen suhteen, viety aina sisälle korjuuseen.


Laitoin myös maitotonkat maitokärryihin ja roudasin ne saunan eteen, enää ei puutu kuin lehmä :)! Talosamme on siis joskus ollut lehmiäkin ja hevosia, niiden vanhoja hoitotarvikkeitä olen myös löytänyt. 


Huomenna onkin taas maanantai ja viikko edessä, koululaisilla se tarkoittaa viimeistä kouluviikkoa ennen lomaa. Tai lomaa ja lomaa, meillä ainakin vanhempi teinari menee heti loman alkaessa kesätöihin. Sitä se on elämä, lapsuus loppuu lyhyeen ja on astuttava aikuisten maailmaan. Onneksi nuorempi lapsistamme saa vielä nauttia muutaman kesän, ennen kuin aikuisten maailma odottaa. 
Hyvää alkavaa viikoa jokaiselle ja tervetuloa uudet lukijat joko kirjautuneet tai muuten vaan kävijät :) !
Anu

lauantai 25. toukokuuta 2013

Alpakoita, mökki-elämää ja rentoutumista

Tänään lähdettiin käymään ihan päiväseltään vanhempieni mökillä joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä meiltä. Käytiin samalla myös paikallisella puuatrhalla jossa oli Puurahapäivät. Mukaan tarttui yksi pelargonia ja pieni miljoonakello. Nähtiin myös alpakoita, olipas vekkuleita elukoita :). Alpakat inusivat koko ajan ja yhtäkkiä yksi niistä mutristi suutaan ja nosti kaulaansa. Puutarhatyöntekijä oli paikalla ja sanoi alpakalle, että et kyllä sylje ihmisiä ja heti laittoi mutrusuun pois ja oli nolon näköinen. Ja kaikilla katselijoilla oli hauskaa :).







Tässä kuvia matkan varrelta mökille ja mökiltäkin. Ensin vähän puuhasteltiin pihahommia ja sitten saunottiin, ja istuskeltiin kuin ellut kanat auringossa ja grillattiin.Nyt ollaan, tai ainakin minä olen, kuin grillattu kana punaisine nahkoineni.  


Kotiin tultuamme istutin miljoonakellon pieneen ruukkuun, mies porasi siihen reiän ja laitoin sen tuohon vanhaan oveen kiinni. Mielestäni se sopii siihen hyvin.

Pelargonioista tykkään tosi paljon mutta en osaa niitä yhtää kasvattaa :(, joko ne aina kuolevat liiasta vedestä tai liiasta kuivuudesta. Niinpä niitä ei ole kuin tämä yksi ja ainoa, jota saan kiikutettua sisälle ja ulos tarpeen mukaan, jospa se sitten säilyisi hengissä edes pikkasen pidempään.


Nyt takaisin ulos nauttimaan suvi-illasta, on tää niin mahtavaa kun on kesä!

Anu

perjantai 24. toukokuuta 2013

Aurinko armas!

Kyllä kuulkas tuli tänne Satakuntaan niin komea auringonpaiste-ehtoo, että parempaa kesäiltaa en osaa kuvitella! Ja huomiseksi luvattu kai samanlaista, kyllä kelpaa!

Me oltiin, siis minä, ukkeli ja nuorempi pojista ongella. Tai virvelöimässä mutta onkimiseksi minä sitä kutsun.


Se on mukavaa ajanvietettä. Varsinkin tällaisella ilmalla.
Pakko kyllä kertoa yksi juttu, saa nauraa.. Mun eläinrakkaushan on sitä luokkaa, että jos ja kun kala tarttuu koukkuun, minä saan hepulin. Koska sitä kalaa SATTUU!! Kerran kun oltiin teinarin kanssa kaksin kalassa ja tulikin oikein iso vonkale, mikä lie lohi oli, niin voi sitä häpeän määrää kun poika häpesi kun mä steppasin siinä kalan vierellä samalla kun poika takoi puukapulalla henkeä kalalta pois. Kun ei mielestäni saanut sitä henkeä niin nopeaan pois ja se kala ehti kärsiä iät ja ajat! (Onneksi mun pojat ei lue tätä, nehän ei ymmärtäisi lainkaan, että voin paljastaa jotain noin hullua mulle). Mutta tästä kaikesta huolimatta tykkään kalassa käymisestä ja varsinkin sen saaliin syömisestä savustettuna.

Rannalla kasvoi tuomi ja otin siitä muutaman oksan koivunoksien kanssa pihapöydällemme maitotonkkaan.
Kaunis kukka mutta haju ei oikein iske.


Istuttelin myös muutaman  kukan. Mietin polkupyörän tuunausta mutta en nyt oikein pääse jyvälle, mitä siihen laittaisin ja mihin. Jos jollain vinkkiä niin kertokaahan, otan mielläni ideoita vastaan :)!


Kuvailin myös vähän "lääniämme", meillä on siis iso puolen hehtaarin piha. Iso piha on kiva, varsinkin kun edellisessä paikassa piha ei ollut mikään kovin iso, mutta tänään kun leikkasin nurmikon niin tietysti vähän  vähempikin olisi riittänyt. Toki osa pihastamme on peltona ja pelkkänä heinänä, että ei nyt ihan tuota puolta hehtaaria tarvitse leikata. Ja yritän ottaa leikkauksen kuntoilun kannalta.

Marjapensaita riittää ja niin myös mehun keittoa joskus. Onneksi mieheni kokee sen "omaksi" hommakseen niin minun  ei tarvitse osallistua siihen muuta kuin apulaisena.

Tässä on kuvaa pihamme toiselta laidalta, suulin ja navetan takaa. Alue on pyhitetty puuhommille :). Jos ja kun minulla on niitä kanoja sitten joskus, tänne tulee niiden ulkoiluaitaus...

Laitan sitten kuvaa varsinaisesta pihastamme jahka saan sen siihen kuntoon, että tykkään kuvata sitä.

Nyt ei muuta kun Mukavaa Viikonloppua Kaikille, toivottavasti saadaan nauttia auringosta ja lämmöstä!
Anu



torstai 23. toukokuuta 2013

Arkea

Tänään ollut ihan normipäivä, tai ainahan ne on suurimmaksi osaksi. Hyvä niin. Tavallinen tasainen arki on mielestäni parasta.


Nuorempi teinarimme on luokkaretkellä ja vanhempi kulkee kameran kanssa etsien kuvauskohdetta, kouluun kun on tehtävänä  kuvata jokin "juttu" taidetunnille. Tiedä sitten onko automme kuvaaminen useasta eri kulmasta niin taiteellista :) mutta sitä nyt ainakin kovin kuvataan tuolla ulkona...

Itse kävin koiran kanssa metsälenkillä, täällä sataa taas ja sateen myötä peltotiet menee kamalaksi velliksi, joten parempi ottaa auto alle ja ajella vähän matkan päähän metsään ulkoilemaan.



Metsässä on käynnissä näillä hetkillä sellainen konsertti ettei paremmasta väliä! Käki kukkui, Mustarastas lauloi ja kymmenet muut linnut säestivät perässä. Voisin kävellä tai istua kuuntelemassa sitä ties kuinka kauan.

Lenkiltä tultuani istutin pataan muutaman Lobelian ja sitten, jälleen yksi ihana vanha laukku päätyi eteiseeni :)! Laukku on appiukkoni perua, hän on käyttänyt sitä rakennusalan-koulua käydessään 50-luvulla ja sen jälkeen se on palvellut laatoitusvälineiden (!)  kuljetuksessa. ONNEKSI ehdin pelastaa sen ennen kuin se kärsii enemmän likaisista työkaluista ja nyt se koristaa eteistämme. Laukku, tai salkku paremminkin, on sellainen joka olisi niin ihana tuolla ulkona pyörän sarvessa mutta en minä sitä sinne raaski viedä! Sinne pitää löytyä jostain joku vähemmän upea :)!


Näin siis tänään, nyt laittamaan pyykkejä narulle, tosin sisälle, koska edelleen sataa...
Anu