Elämää laidasta laitaan

Aika menee siivillä, eikä ehdi kirjoitella lainkaan. Työ haittaa vapaa aikaa, niinhän se menee...

Menneellä viikolla on ollut monenlaista tunneskaalaa, johtuen eri syistä. Osa tulee töiden puolesta, ihmisten kanssa kun työskennellään ja vaikeita asioita käsitellään niin tunnekuohuilta ei voi välttyä, vaikka pitäisikin olla ammatillinen. Minä en siihen ainakaan täysin pysty, enkä haluakaan pystyä! Silloin kun minusta tuntuu, että mikään ei enää kosketa, haluan vaihtaa alaa.

Toinen, mikä ollut ajatuksissa, on elämäntapahtumamme 15-vuotta sitten. Menetimme silloin keskimmäisen lapsistamme kätkytkuoleman seurauksena ja siitä alkoi meidän uusi ajanjakso.
Olen käsitellyt asiaa mielestäni  paljon, miten tuollaista nyt voi käsitellä, koskaanhan asian kanssa ei pääse sinuiksi. Asia ei ole enää arka ja voin siitä puhua ilman suurta tunnekuohua. Kuitenkin tällaiset "virstanpylväät" kuten esimerkiksi 15-vuotta ja siihen liittyvät asiat, esimerkiksi ripille pääsy, nostavat tunteita pintaan. Samoin kävi silloin kun tiesin, että lapsemme olisi päässyt pois alakoulusta ja siirtynyt yläkouluun.
Nyt kun tapahtumasta on jo noinkin pitkä aika, uskallan myöntää, että siitä on seurannut hyviä asioita elämäämme. Niinhän moni sanoo, joka on  ison kriisin käynyt läpi, että siitä seuraa myös hyvää.
Olen saanut sellaista voimaa, jota en ikinä olisi uskonut saavani, olen kuitenkin nuoruudessani ollut melko hiljainen ja arka. Uskallan  olla aidosti oma itseni (välillä se kyllä ottaa koville) enkä juurikaan ajattele mitä muut ajattelevat.
Olen myös saanut ymmärrystä elämää kohtaan, siksi varmaan sosiaalialalla työskentelenkin. Tottakai elämä itsessään ja ikä antavat ymmärrystä, mutta uskallan väittää että tapahtuneella on myös suuri merkitys.

Aluksi, tapahtuman jälkeen, ajattelin,että elämä jotenkin jalostuu kokemamme myötä mutta enää en ajattele niin. Samoista pienistä asioista sitä tulee valitettua kuin ennenkin. Samoin sitä huomaa välillä olevansa turhamainen aivan vähäpätöisten asioiden vuoksi. Se on inhimillistä.

Yksi suurin asia minkä olen kokenut tuosta tapahtumasta saavani, on rehellisyys itseäni ja muita kohtaan. Olen oppinut huomaamaan, että itsensä pettäminen on on turhaa, asiat tulevat muodossa tai toisessa joskus eteen. Niinpä pyrin olemaan  rehellinen muille ja itselleni. Tarkoitan nyt sellaisia elämään ja ihmisyyteen liittyviä asioita, totta kai joskus suusta pääsee valkoinen valhe. Mikään pyhimys en sentään ole :)!

Haluan liittä tähän tekstiä Jari Sarasvuolta, joiden ajatuksiin olen aivan koukussa. Joskus pidin häntä haihattelijana ja korkealentoisten ajatuksien puhujana mutta en enää. Miehellähän on hienoja ajatuksia, koskien elämän peruskysymyksiä.

" Elämä on luopumista. Elämä on menetyksistä koostuva helminauha, joka pysyy kasassa surutyön avulla. Saat pitää helmesi muistona, jos opit tekemään surutyötä. Sen minkä sait, tuskin sait ensinkään. Ja kadotettu tuskin poissa on.-Jari Sarasvuo-

Eilen sytyttelin kynttilöitä joka puolelle heti hämärän laskeuduttua ja oi sitä tunnelmaa! Pidän yksinkertaisista tuikuista ja rakastan vanhoja Karhulan ja Riihimäen lasipurkkeja. Olen hamstrannut niitä nurkat täyteen ja polttelen niissä syksyn ja talven myötä yhden jos toisenkin kynttilän :).

Tänään on tarkoitus lähteä juhlimaan ystävän kanssa Venetsialaisia läheiselle rantaterassille. Vähän (tai vähän enemmän ;)) hyvää juomaa, tanssia, naurua ja parasta seuraa. Hauskaa siis tiedossa illalla!
Sitten se onkin tämä kesä vietetty ja aletaan odotella syksyn kautta joulua...

Mukavaa kesän viimeistä viikonloppua teille jotka täällä piipahdatte, tästä on hyvä jatkaa...

<3:lla Anu